Varpaankynnen viilaaja

Kaikkea sitä tulee tehtyä, kuten tuota yllämainittua. Aion tänään hipsutella pilvenohuissa, kärkivahvikkeettomissa sukkahousuissa, joten viilaus on sukkahousukatastrofin ennaltaehkäisyä. Lienee väistämätön tapahtuma kuitenkin, toiset mukaan pikkupikkulaukkuun siis.

Ilta on ystävälläni iloa täynnä, sillä muutaman hassun tunnin kuluttua hänen väitöstilaisuutensa on ohi. Aion itse väitöstäkin mennä kuuntelemaan, vaikka tuskin mitään ymmärrän ja todennäköisesti tylsistyn. Voi hyvinkin olla, että hän on tyttösistä ainoa tohtoriksi valmistuva, joten ainutlaatuinen tilaisuus pitää käyttää hyväksi. Lähinnä haluan olla mukana tärkeänä hetkenä. Olla näkemässä kasvoilta helpotuksen tunteen, kun monen vuoden uurastus on ohi.

Karonkan jatkoissa aion rikkoa etikettiä tieten tahtoen. Pitkää ja tummaa pitäisi ehdottomasti olla, vaan en omista. Enkä tahdo omistaa. (Tyttö joka jätti vanhojen tanssitkin väliin, koska ei halunnut pukeutua moisiin hepeniin.) Vuokraus maksaisi n. 80 euroa, mikä on mielestäni silkkaa rahanhukkaa, varsinkin näin työttömänä ja tulottomana. Niinpä uusiokäytän häämekkoani, joka on juhlavinta, mitä olen koskaan päälläni pitänyt. Se riittäköön.

Jos uudet korkkarit hankaa ja hiertää, pidän mielessä seuraavan lausahduksen, johon sattumalta WordPressin kautta tänään törmäsin: ”Pain is weakness leaving the body”. Ah, mun elämä on niin tota, taidanpa ottaa lentäväksi lauseeksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s