Sisään, sanoi Timecon, ulos tahdoin mä.

Olen zombie. Teen vähintäänkin kymmentuntista työpäivää enkä töiden jälkeen aivoni pilalle kuluttaneena pysty muuhun kuin netissä surffailuun tms. En kiireessä kykene tekemään töitäni sillä tarkkuudella, millä haluaisin. Valitettavasti joudun päivittäin tuottamaan töissä paljon tekstiä, joka jää elämään. Parhaimmillaan/pahimmillaan vuosikymmeniksi. Kirjoittaminen ei ole valitettavaa, siitä nautin, mutta viime päivinä tuotokseni eivät ole täyttäneet omia kriteereitäni.

Ylitöiden tekemisen normi, joka työpaikalla vallitsee, kuluttaa hiljalleen, mutta varmasti. Onneksi on Timecon, joka pitää puoliani. Ilman sitä, itseni tuntien, jättäisin ottamatta omiani takaisin.

Lasken viikkoja töiden loppumiseen; tämän viikon jälkeen jäljellä on enää viisi. Selvinnen. Ja saan muuttaa kotiin taas. Onpahan kotimatkalle mukaan otettavaksi mahdottoman opettavainen työkokemus. Kaiken tämän jälkeen olen ajatellut pitää kuuden viikon loman. Äippä pyysi kanssaan matkalle, kaupunkilomalle jonnekin päin Eurooppaa. Toivottavasti toteutuvat, molemmat.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s