Pohdiskelin täälläkin reilu kuukausi sitten, pitäisikö tarttua tilaisuuteen ja lähteä töihin Itä-Suomeen. Päätin lähteä ja aloin totutella ajatukseen. Tuumin, että nyt kun päätös on tehty, ei auta kuin kaivaa tarinasta hyvät puolet esille. Vähitellen huonot puolet alkoivat kuitenkin vahvistua mielessäni. Hei haloo, miten jaksan yksin koko kevään ja kesän ihan helvetin kaukana kaikista ja kaikesta, minä positiivisuuteen taipuvainen… Niin alkoi ahdistus kasvaa ja juuri ennen lopullista lupausta ottaa paikka vastaan aloin katsella muita mahdollisuuksia, haeskella pikaista pakoreittiä pois itse tekemästäni suunnitelmasta.
Löysin ilmoituksen toisesta sijaisuudesta ja viime viikon kaoottisena keskiviikkona, juuri ennen kuin kaikki olivat jäämässä töistä itsenäisyyspäivän viettoon, sain asiat ratkeamaan. Sain työpaikan, selvitin mitä se oikein pitää sisällään, ilmoitin ensimmäiseen, etten tulekaan (oli muuten kamalaa soittaa ja kertoa ”petturuutensa” vaikka asia hyvin otettiinkin vastaan), pakkasin matkalaukun ja lähdin Kullan kanssa iltakoneella Ruotsiin. Ou jee. Joskus jokin onnistuu ja toisinaan tarinat saavat onnellisen lopun.
Loma oli hyvä ja tarpeen. Tosin harkitsin jossain vaiheessa jo vakavasti reissun väliin jättämistä, ajattelin, etten millään ikinä ehdi kaikkea. Lomalta palattua arki läsähti kasvoille ja selvisi, etten päässyt tentistä läpi. Ei herunut edes niitä toivottuja säälipisteitä. Työt alkavat tammikuun puolivälissä (vajaan parin tunnin matkan päässä kotoa, mikä kuulostaa ensimmäiseen vaihtoehtoon verrattuna jokseenkin taivaalliselta) ja jotta puuha ei loppuisi kesken, aherran sitä ennen gradun lisäksi myös tenttikirjojen parissa, valitettavasti ja jälleen kerran.
Tänään mietin, miten vähällä sukuloinnilla joulusta on mahdollista selvitä ilman paheksuntaa. Joulun viettoon kuluva aika ei nosta hymyä huulille. Olispa tää kaikki jo ohi. Tilanne helpottanee hitusen kun jäljellä olevat 5 työpäivää nykyisessä paikassa on loppuun kulutettu.
Tulimme sunnuntaina Vikingin purkilla Tukholmasta. Koetan pitää mielessä, millaista elämää siellä näki ja yhtäkkiä olen kovin tyytyväinen omaani. Olen tasapainoinen, fiksu ja kaunis.
Aikuistumassa 
Hei, onnittelut (lähemmästä) työpaikasta! Tuo matka kuulostaa jo paljon paremmalta.
Ja älä huoli, tentit ja joulut, taas kohta nekin on ohi. Ja nyt ei saa sanoa, että tulee uusia tenttejä ja jouluja vaan sitten pitää kyllä vähän aikaa relata (;
Kiitos onnitteluista ja myötäelämisestä :) Nauti sinä onnekas, että opiskeluhuolet ovat omalta osaltasi hetkeksi ohi!
Jotenkin kun tätä samaa stressiä on kestänyt jo ihan hirvittävän kauan, tuntuu epätodelliselta ajatukselta, että jonain päivänä kaikki on ihan oikeasti mennyttä elämää. Eilen havahduin siihen tosiasiaan, että päätä särkee jatkuvasti, liittynee hartiaseudun jumiin. Siitä on tullut jo niin pysyvä vaiva, ettei sitä huomaakaan. Varmasti kuitenkin vaikuttaa osaltaan työtehoon, keskittymiseen, mielialaan yms.