Kestäisiköhän sen?

Sain eilen työtarjouksen kaukaa idästä. Täytynee harkita tarkkaan. Vaikka työ olisi pitkän junamatkan päässä, se olisi aika tarkalleen juuri sitä, mitä etsin. Kyseessä on seitsemän kuukauden sijaisuus; kai sen ajan asuu missä vain. Asuuko? Kaupunki on pieni, mutta sinänsä varmaan mukava. Ja itäsuomalaisista ihmisistä mulla ei ole huonoa sanottavaa. Luulisin sinne olevan huomattavasti helpompi kotiutua kuin esim. Länsi-Suomen sisäänpäin lämpiäviin kyliin ja kaupunkeihin.

Mutta silti: ahdistuisinko yksinäni vieraassa kaupungissa lähimpienkin ystävien asuessa muutaman sadan kilometrin päässä. Tutustuisinko uusiin ihmisiin, löytäisinkö ystäviä, edes kavereita?

Työ olisi vastuullista ja koulu varmasti kova, mutta opettavainen. Saisin todella arvokasta työkokemusta, jonka turvin voisin sitten koettaa hakeutua takaisin tutummalle maaperälle. Täytyisi tietysti vuokrata sieltä toinen asunto ja reissata viikonloput ees taas junalla, mutta onneksi junamatkustaminen on mun juttu. Kullan kanssa saisimme tämän varmasti toimimaan. Nyt tähän kaikkeen olisi vielä mahdollisuus, nyt ennen kuin on lapsia ja liian suuri asuntolaina. En oikein keksi tarpeeksi painavaa järkisyytä, että miksi ei.

Graduohjaajani jossain vaiheessa jo lupaili: ”Kyllä se sitten valmistuu kun alkavat muut asiat painaa päälle.” Tämä taitaa olla se hetki.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s