Pikkuisen elämää

Näin eilen ystävääni, joka asuu kaukana pohjoisessa. Istuimme kahvilassa, ostimme teet ja toisetkin. Vaihdoimme laajasti kuulumisia ja pääsin viimeinkin kiittämään kasvotusten viime kesän hilpeistä häistä.

Jossain vaiheessa ystäväni kyseli, olemmeko saaneet naimisiin menon jälkeen kovasti uteluita lasten hankintaan liittyen. Vastailin, ettemme nyt ainakaan häiriöksi asti, että taidamme olla tehneet tarpeeksi selväksi, ettei ihan vielä. Ja että lapsettomuuden omassa tai läheisten elämässä kohtaamaan joutuneet ymmärtävät olla liikoja kyselemättä. Sillä eihän sitä koskaan tiedä. Pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, etteivät lasten hankkiminen ja avioituminen ole nykyään juurikaan tekemisissä keskenään. Lähimmistä ystävistäni lapsia on vain aviottomilla eikä heillä mahdotonta kiirettä tunnu naimisiin olevankaan.

Ystävääni tuntuivat utelut ärsyttävän ja löytyihän siihen syykin. Oli raukka joutunut valehtelemaan päin naamaa kun ei vielä raskaudestaan halunnut kertoa. Iloinen olen. Kyseisen uutisen voimin olen eilen ja tänään jo monasti hymyillyt. Lapsi syntyy hyvään, järkevään ja hössöttämättömään perheeseen. Sellaiseen, jossa vanhemmilla on kunnianhimoa uransa suhteen, laaja ystäväpiiri ja tarjolla turvallinen ympäristö pienelle.

Päivän uutisia lukiessa sai todeta, että joskus vain kaikki menee surullisella tavalla pieleen. Taas riittää Salli Saarella ja kumppaneilla töitä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s