Päiväni alkoi hymyllä. Keikistelin peilin edessä; Kulta makoili vielä sängyssä lehteä lukemassa ja kysyi: ”Miten sä voit olla kenenkään vaimo? Tollanen pikkutyttö.” No nii-in. Mitä mä sanoin. Ja kenen vika, kuka musta meni vaimon tekemään. Taidan ottaa kohteliaisuutena ja nuorekkuuden osoituksena.
Töistä kotiin kävellessäni väistelin kastematoja. Ällöttäviä, lits läts. Kotona sentään pelkkää pölyä jalkojen alla.
Kotiin tullessani Kulta makoili sängyllä lehteä lukemassa. Ihan kun ei olisi koko päivänä siitä minnekään siirtynytkään. Mutta taisi se töissä olla, uskotaan. En vain ole tottunut tällaiseen – että herään ensimmäisenä ja että kotona on joku odottamassa kun töistä palaan. Ja nyt se söpöläinen on innostunut kenkähuollosta. Kylpyhuoneen lattiaa koristaa kenkäarsenaali; on putsattu, puunattu ja kosteussuojasuihkutettu. Kelpaa taas väistellä limapötkylöitä asvaltilla.
Aikuistumassa 