Tänään ylitin taas itseni töissä.
Tänään puuseppä toi puuttuvat osaset keittiön kaapistoomme. Työ ei silti suinkaan lopu.
Tänään koin kummallisen tunteen. Ajelin teinivaatteissani (= pillifarkut ja nahkatakki) autolla pimeässä syysillassa ja radiossa soi Antti Tuisku. Vähän samanlainen tunne kuin juuri kortin saatuani: ajamisen leppoisa ihanuus. Mutta siis… alla Kullan alias pikkupomomieheni musta Mercedes-Benz, ei enää isän farmari.
Tää on just tätä. Mikä mä oon, aikuinen vai lapsi?
Tai ehkä vain lellitelty pikkupimu, joka ei juuri koskaan tankkaa. Ajelee vain.
Aikuistumassa 