Välitila

Tänään ylitin taas itseni töissä.

Tänään puuseppä toi puuttuvat osaset keittiön kaapistoomme. Työ ei silti suinkaan lopu.

Tänään koin kummallisen tunteen. Ajelin teinivaatteissani (= pillifarkut ja nahkatakki) autolla pimeässä syysillassa ja radiossa soi Antti Tuisku. Vähän samanlainen tunne kuin juuri kortin saatuani: ajamisen leppoisa ihanuus. Mutta siis… alla Kullan alias pikkupomomieheni musta Mercedes-Benz, ei enää isän farmari.

Tää on just tätä. Mikä mä oon, aikuinen vai lapsi?

Tai ehkä vain lellitelty pikkupimu, joka ei juuri koskaan tankkaa. Ajelee vain.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s