Vauva-ajatuksia

Kävimme Kullan kanssa sunnuntai-iltana vierailulla tuttavapariskunnan luona. Visiitin tarkoituksena oli ihastella kuukauden ikäistä vauvaa, hitusen vanhempaa hauvavauvaa sekä uutuuttaan kimaltavia vihkisormuksia.

No joo. Siellähän elävät uuden perheen arkea. Ensin koira, sitten lapsi – ympäristökunnassa sijaitsevaan uuteen paritalonpuolikkaseen. Vähän sinne päin, muttei kuitenkaan. Siis että ei meille tuollaista. Ehkä ei niin kovin kauaksikaan, mutta asutaan nyt edes kaupungissa ja jätetään se koira hankkimatta. Kiinnostavaa kyllä toisinaan piipahtaa samanikäisten ihmisten elämässä, nähdä millaisiin ratkaisuihin ovat päätyneet. Voi sitten peilata, miettiä, mitä itse ihan tosissaan haluaa.

Miksi olin enemmän kiinnostunut koirasta kuin vauvasta? Miksi Kulta sanoi, ettei ehkä koskaan lapsia halua, ettei tunnu yhtään siltä? Sillä kyllä minä kuitenkin, ihan varmasti joskus. Miten hienoa olisikaan saada aikaan uusi elämä ja omistautua hetkeksi täysin toisesta huolehtimiselle. ”Mitä jos siitä tulee kehitysvammainen?” kysyi Kulta eräänä iltana TV-ohjelman innoittamana. Siis mistä? Niistä meidän prinsessoista, joita ei ehkä tähän maailmaan halutakaan? Vaikeita kysymyksiä.

Pitäisiköhän muuttaa blogin nimi – Ahdistumassa?

Advertisements

3 thoughts on “Vauva-ajatuksia

  1. Onnin kotona on käyty samansuuntaisia keskusteluja. Erään keskustelun päätteeks halusin saada tietää onko Mies sitä mieltä että ei ikinä halua lapsia. En vielä tiedä itekään aivan varmaks mutta luulisin että haluan joskus, ja siks haluan että mulla on optio siihen Miehen kanssa jos ja kun se hetki joskus koittaa. Olis se aika kamalaa jos oltais yhdessä kymmenen vuotta ja ei koskaan olis puhuttu asiasta. Sitten eräänä päivänä toinen sanoiskin että ”oon muuten vähän miettiny, mä en halua isäksi”… Tässä tapauksessa Mies kuitenkin sanoi että vaikkei niin suuri fani olekaan (pelkää lapsia) niin on kyllä valmis mun lasten isäksi jos niin haluan. No joo, onneks tässä on vielä aikaa hioa tuota vastausta, en ehkä noilla perusteilla vielä lähtis yrittämään lapsensaantia…

    p.s. Ja tällä hetkellä Onnissa on meille enemmän ku tarpeeks huollettavaa ja äksöniä muutenkin…

  2. Kulta ihmetteli postaustani: mitä nyt tuollaista olin mennyt kirjoittamaan. Kuten tämän päiväisestä tekstistä käy ilmi, ailahteleva on miehen mieli. Että josko sittenkin joskus.

    Eipä mulla nyt ole tarvetta asiasta sen enempää stressata kun ei ole ajankohtainen. Voin kyllä kuvitella, että ”tosipaikan tullen” voi olla kamalaa olla eri mieltä asiasta. Tuon aiheen kanssa kun on turha lähteä pelleilemään ja ketään pakottaa väkisin ajatusta nielemään.

    Omaan minimaaliseen empiriaani perustuen jonkinlainen empiminen on miehille lapsiasian suhteen yleisempää kuin naisille. Johtuneeko biologiasta, siitä ettei keho joka ikinen kuukausi asiasta muistuttele. Että taas irtoaa yksi munasolu, mahdollisuutesi on koittanut. Tai taas menetit tilaisuutesi, kuten kaikkina muinakin kuukausina.

    Mitä muuten tarkoitit sillä, että Mies ”pelkää lapsia”? Siis ovatko pelon kohteena lapset vai oma käytös/osaamattomuus/tms. sellaisten seurassa?

  3. Pelkäämisellä tarkotin tässä sitä, että ei osaa olla luonteva lasten seurassa kun ei oikein tiedä miten pitäis olla tai mitä pitäis tehdä. Luulen kyllä et sekin on jokseenkin yleistä miehillä. Harvemmalla taitaa olla niin vahvat isän vietit että lasten kanssa oleminen on alusta asti täysin luontevaa. Oon kyllä selittäny Miehelle että se on varmasti sellanen asia että siihen oppii sitten aikanaan, jos/kun omia lapsia siunaantuu.

    Oon samaa mieltä sun kanssa tuosta empimisestä, hyvin ilmasit asian.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s