Toivoa tulevasta

Olen luvannut palauttaa gradun senhetkisen version syyskuun loppuun mennessä ohjaajalleni (joka jaksaa edelleen hyväntahtoisesti tsempata työn edistymisessä). Lokakuun korjailen pahimpia puutteita ja marraskuussa on toivottavasti enää hiomista jäljellä. Marraskuun puolivälin jälkeen pitäisi sitten jättää gradu lopulliseen tarkastukseen ja julkaistavaksi. Joulukuussa kypsäri sekä yksi pirun tentti ja tammikuussa maisterin paperit minulle, kiitos. Näin on suunniteltu, toivottavasti toteutuu.

Yleisin gradun arvosana laitoksellamme on C, mistä voi päätellä arvioinnin olevan tiukan jäykkää. Aiemmin haaveilin M:stä, mutta nyt ovat nuo haaveet hävinneet. Nykyään haaveilen vain valmistumisesta, arvosanasta viis. Jos gradu ei kiinnosta edes itseäni pätkän vertaa, miksi sen sisältö tai arvosana kiinnostaisi muitakaan. Niin kuin ikinä.

Vaikka sekä gradu että viimeinen tentti vaativat vielä urakointia, ajatukset pitäisi samalla suunnata jo työnhakuun. Ilman sitä reilun kolmen kuukauden päästä edessäni siintää työttömyys. Mahtaisi olla aikamoinen pudotus työn ohella opiskelleelle olla yhtäkkiä kotona kädet täynnä aikaa. Töitä uskon kyllä löytäväni, mutta saatan joutua muuttamaan mieluisan työn perässä satoja kilometrejä, kauaksi Kullasta ja omasta kodista. Ihan pienesti ahdistaa tuo ajatus.

Päätyöni on nyt gradun eteenpäin vieminen, keittiöremontti edistyy sitä mukaa kun muut työt antavat myöten. Puuseppä ottaa yhteyttä ja tekee oman osuutensa kunhan ehtii. Tässähän tämä madellen etenee elämä. Tsuipadui. Mistä tämä tyyneys kumpuaa, kaikesta huolimatta?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s