Perjantaipohdintoja (mm. valmistunkohan koskaan ikinä?)

Tentti oli ja meni. Tai eihän se mennyt, sillä joudun uusintakierrokselle. En ehtinyt lukea kaikkea, joten luin tärkeimmät. Se ei suinkaan riittänyt. Kuuden esseevastauksen kirjoittaminen heikolla faktapohjalla olisi ollut vähän turhan luovaa minulle. Tapanani kun ei ole tenttivastauksissa turhia löpistä. Jotenkin vain nolottaa, että tentti siirtyy; käytinhän lukemiseen työaikaakin ja mun pitäisi oikeasti jo osata nämä asiat suoriutuakseni hyvin töistäni.

Kulta lähti varpajaisiin. Kuullessani, että sellaiset ovat tulossa jäin oikein miettimään, että mitä järkeä ja mikä oikeus. Omassa ajatusmaailmassani varpajaiset ovat samaa sarjaa kuin polttarit: ”hyvä” syy ryypätä. Vai voiko varpajaisia viettää ihan rauhassa, tapahtuuko joskus niin? Wikipedia valaisee vauvan syntymän jälkeisiä perinteitä seuraavasti: ”Rotinat taas usein tarkoittavat vierailua vastasyntyneen kodissa ruoka- tai muiden lahjojen kera, eli rotinoilla pyritään edelleen helpottamaan vastasyntyneen aiheuttamaa työnlisää. Rehellisyyden nimissä todettakoon että nykyiset varpajaiset harvoin helpottavat niitä välittömästi seuraavaa perheen arkea.”

En tarkoita, etteivätkö sekä naimisiin meno että lapsen saaminen olisi molemmat suuria asioita, mutta löytyisikö jokin muu tapa juhlia? Onko kaikille osapuolille kivaa ja reilua, että tuore isä lähtee kaveriporukalla heilumaan äidin jäädessä vauvan kanssa kaksin kotiin? Isän(kin) auttava käsi olisi tuossa vaiheessa varmasti kovin tarpeellinen. Toisaalta isä voi tarvita tilaisuuden purkaa tuntojaan. Se taas on valitettavasti osalle miehistä selvin päin vaikeaa ja mutkikasta.

Mutta mitä minä tiedän, kun en ole äiti enkä ole koskaan jutellut yhdenkään äidin kanssa siitä, miten ovat asian kokeneet.

Koska Kullalla oli kiire ja saunakaljatkin vielä ostamatta, lupasin heittää hänet juhlapaikalle. Tai ei mulle annettu juuri vaihtoehtoja, mutta mikäs tässä kun tenttiin lukeminenkaan ei taas vähään aikaan ole akuutti asia. Kiitokseksi kyydistä sain huudahduksen: ”Voi jumalauta!” (täräyttäessäni vähän turhan vauhdikkaasti reunakivetykseen matalapohja-autollamme). Että kiitos vain ja hauskaa iltaa.

Koska mun pää on tänään vähän puupää, ajattelin järjestellä kotikaaosta. Jos se toisi samalla selkeyttä oloonkin. Ja sit mä katson Salkkarit ja teen intialaisittain maustettua kylmää kasviscurrya, jonka resepti on noin viikon odottanut keittiön pöydällä toteuttamistaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s