Juhlat onnellisesti takana. Vaikka eilen aurinkokin paisteli, hiekkarannalla oli osan ajasta kovin kylmää ja tuulista. Kulta oli pukeutunut sään mukaisesti Luhdan 70-lukuiseen kevyttoppa(hiihto)takkiin, moni muu juhlien teeman mukaisesti Torremolinos-henkisiin asukokonaisuuksiin. Eivätkä huomanneet, että oli kylmä. Ja oli niillä varmaan nälkäkin, mutta hauskanpito vei kaiken huomion.
Mun mielestä teemajuhlat on yleensä väsyneitä, mutta nyt ei ollenkaan. Ihanaa kun niin moni oli jaksanut nähdä vaivaa asujen ja rekvisiitan suhteen. Pohdin kyllä eilisen ja tämän päivän aikana muutamankin kerran sitä, miksi pitää aina juoda niin pirun paljon, jotta olisi hauskaa. Itse kun yleensä täysin tai lähes selvänä menoa seuraan, olen sitten toisinaan vähän tylsä. Kun en jaksa aina innostua niistä illan viimeisistä ideoista ja hypätä mukaan kaikkiin seikkailuihin.
Loppukesän yössä soinut kitara toi hyvän olon, samoin Kullan vajaan halauskiintiön eilinen täyttäminen. Paikalla oli hirveästi mukavia ja fiksuja ihmisiä, kunpa vain olisin saanut jutella heidän kanssaan enemmän ilman humalaa. Mutta tänäänhän oli jo krapula, kiire saada tavarat kasaan ja paikat siivottua sekä tarve päästä kotiin lepäämään ennen arjen koittoa. Olisi toisaalta ollut myös se auringonpaiste hiekkarannalla ja toisten seura, mutta aina se menee näin.
Aikuistumassa 