Hain tänään uuden ajokorttini. Nyt on vihdoin kaikki nimenmuutokseen liittyvät asiat hoidossa – lähes neljä kuukautta sain niiden kanssa aikaa tuhlattua. Sinänsä merkillistä huomata, että olen käytännössä elänyt tuon ajan ilman henkilöllisyystodistusta; passin sain kyllä jo aiemmin, mutta eihän sitä ole järkeä mukana raahata. Entisellä nimellä oleva ajokortti taas on tavallaan huijausta ja hiukka turha.
Jalkaani vaivasi helle, juuri niin kuin arvelin. Lääkäri hajotkoon omiin veikkailuihinsa. Lopetin nesteenpoistolääkkeiden syömisen lyhyeen, sillä pohkeeni kramppasi kivuliaasti torstain vastaisena yönä. Jalan turvotus on silti vähenemään päin, lähes jo kadonnut lämpötilan laskiessa :)
Huomenna suuntaan länteen, ohjelmassa on Kullan ja kahden hänen ystävänsä yhteiset 30-vuotiskekkerit. Kulta meni jo tänään edeltä, suoraan työreissulta Helsingistä. Aion olla tällä kertaa täysin vieraan roolissa ja stressaamatta järjestelyistä. Eipä minulta toisaalta kukaan ole apua pyytänytkään.
Eniten stressaan ehkä siitä, että paikalla on taas Kullan ex, jolla ei edelleenkään ole avecia mukana, mikä ehkä hiukan normalisoisi tilannetta. Hänen ja Kullan perheen välit ovat kovin kiinteät edelleen, mitä pidän omituisena ja vaivaavana. Olen kyllä monesti selittänyt Kullalle, miten asian koen, johon hän vastaa: ”Mutta hei, sä olet mun vaimo!” Tiedän Kullan olevan oikeassa, mitä ihmettä meuhaan. Ja kuitenkin… Aiheesta kenties joskus lisää.
Tänään pitäisi vielä jaksaa:
- kirjoittaa viimein valmiiksi kameraan liittyvä korvaushakemus vakuutusyhtiölle
- poistaa jalkakarvat
- polkaista äidin ompelukoneen äärelle ottamaan ylimääräistä pituutta pois farkuista (ostin liian pitkät alesta, kun muuten olivat vallan ihanat)
- tyhjentää pursuavat roskikset
- raspata & rasvata jalat
- lakata kynnet
- miettiä, mitä tarvitsen mukaan huomiselle mökkireissulle
Ja vielä: pahoittelen, että blogini haamupäivittyy Blogilistalle jatkuvasti. Epäilen asian liittyvän WordPressiin, sillä Äitiyspakkaus näyttää painivan saman ongelman kanssa.
Aikuistumassa 