Leiri

Sain tänään työtodistuksen edellisestä työpaikastani. Niin, juuri sieltä, missä jaksamiseni oli loppuvaiheessa, no, lopussa. Pahan mielen ja stressin purkaminen esimiehelle viimeisellä viikolla oli tehnyt tehtävänsä: se, että vastuuta olen kantanut ja työni huolella hoitanut, ei jää työtodistuksen tekstistä epäselväksi. Ja mitä minä vanhoja muistelemaan, uudet kujeet kun saavat hymyn huulille. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni työssä, joka ei tunnu pakolliselta väliaikaisratkaisulta. Sellaisessa, jota voisin kuvitella tekeväni isona. Mikä onnellisinta, työ vastaa täysin koulutustani.

Huomenna lähdemme Kullan ja erään ystäväpariskunnan kanssa pyöräleirille, jollaiseksi olen kahden päivän ja noin 150 km:n retkemme arvovaltaisesti nimennyt. Telttailemme ja saunomme leirintäalueella puolessa välissä matkaa. Kenties nautimme muutaman oluenkin palkkioksi hyvin tehdystä työstä. Samaiselle leirintäalueelle on kuulemma tulossa viikonlopuksi moottoripyöräporukkaa, toivottavasti ei sentään -jengiä.

Eilen kävimme hamuamassa kaupan hyllyiltä pähkinöitä, välipalapatukoita ja sen sellaista nopeasti energiaa tarjoavaa syömistä. Lisäksi olemme keräilleet omista yläkaapeistamme ja molempien vanhemmilta muuta tarpeellista roinaa: teltta, makuupussit ja -alustat, pyörälaukut, trangia, sadeasut ja sitä rataa. Ja sitten täytyy muistaa juoda ihan melkein jatkuvasti, ettei kesken kuuman matkan uuvahda. Ässäksi hihaan nestehukan varalle saimme Kullan vanhemmilta Camelbakin: letku suuhun ja matkaan.

Tänään sain töissä oivallisen muistutuksen siitä, että liian vähäinen juominen, pitkä seisominen kuumassa ja muutenkin huonossa huoneilmassa ja taipumus pyörtyillä keskivertoa helpommin ovat kinkkinen yhdistelmä. Onneksi olen kokemuksen kautta oppinut tunnistamaan vaanivan pyörtymisvaaran ja ymmärsin poistua ajoissa huoneesta toisaalle istumaan, juomaan ja vilvoittelemaan. Pyörtyminen oli todella lähellä: korvissa tuttu, juuri ennen tajunnan menettämistä tuleva tunne. Ja sepä olisi ollut kyseisessä tilanteessa vähintäänkin kiusallista. Toisaalta onhan tuo vallan taidokasta, jos ihan oikeasti osaa nykyään niin hyvin tunnistaa olonsa, että voi sen avulla välttää turhat kaatuilut.

Huomiselle toiveissa vilvoittavaa myötätuulta.

Advertisement