Erittäin tärkeä minä

Vietettiin Äipän kanssa päivää urheilukatsomossa -miten kummallista! Meidät saivat houkuteltua paikalle vanhempieni ystäväpariskunta, tuttu pelaaja kentällä sekä diiliin kuulunut VIP-tarjoilu. Ei opiskelija voi vastustaa ilmaista ruokaa ja juomaa, ei vaikka opiskelijan velvollisuudet kotona odottavatkin.

Vaikka nykyään olen vieraantunut liikaa urheilusta, oli hauska nähdä paikan päällä juniorivuosilta tuttuja kasvoja. Ihmiset näyttivät samoilta kuin ennenkin, yllättävän vähän olivat vanhentuneet. Siinä sitten salaa toivoin, että minutkin tunnistettaisiin, etten ole vuosien myötä ihan eri näköiseksi muuttunut. Sillä eihän sitä nyt 13-vuotiaasta juurikaan muutu, eihän :) Varsinkin kun liikuin tänään paikalla farkuissa ja tennareissa ja koitin vetää kylkiläskejä sisään. Siis kyllähän tässä ihan hyvässä kuosissa vielä ollaan, ei ole vuodet löysistäneet. (Kullan mielestähän mun pitäisi pukeutua jo naisellisemmin ja jättää teinix-vaatteet kauppojen hyllyille. Kaikki ajallaan, kyllä se työelämä minut siihen vielä pakottaa.) Jotenkin hassua tuollainen: kun tapaa ihmisiä, joita on viimeksi nähnyt puoli elämää sitten, iskee jokin kummallinen tarve näyttää, että hyvin menee, ihan hymyilyttää.

Äippä vinkkasi mulle, että isääni oli haastateltu tiistaina tv:ssä. Löytyi onneksi netistä tuo pätkä, mutta olis kyllä ihan kiva, jos tuollaisista kerrottaisiin jo etukäteen. Vähän vanhalta ja väsyneeltä se kuvassa näytti, mutta ihan hyvin sai asiansa sanottua. Ja kai sitä moni muukin lähivuosina eläkkeelle jäävä alkaa näyttää väsymyksen merkkejä. Samoin huomasin tänään äitini kyydissä autossa, että ajaminen oli jotenkin epävarmaa ja hidasta – mummomaista. Hätkähdyttävää huomata, että omat vanhemmat ovat ihan oikeasti jo vanhoja. Senkin puolesta voisi lähivuosina olla lastenlasten aika. Eläkkeellähän sellaisia on aikaa hoivata.

Eilen katselin netistä äitiysvaatteita. Kun mä haluaisin sen mahan ja kaupan päälle vähän isommat tissit. Kaiken sen ihmettelyn, mikä uuden ihmisen kasvamiseen liittyy. Pikku hiljaa alkaa tuntua siltä, ettei se lapsikaan niin huono juttu olisi.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s