Rikki

Poikki, puhki, hajalla. Mitä ikinä. Edellisen postauksen tunnelmat eivät siis ole kadonneet mihinkään. Paitsi että nyt olen oman itseni herra, muut lomailevat. Koetan tehdä parhaani ja olla mokaamatta pahemmin, jotta jätän hyvän kuvan itsestäni ja muille helpon tilanteen jatkaa lomien jälkeen. Niin kuin minä aina teen. Sitten minua kehutaan ja kiitellään ja mitä minä siitä saan. Hyvän mielen? No joo. Mutta kannattaako tämä? Vai olisiko sittenkin kannattanut jättää tämä alkukesän työ väliin ja tehdä gradu loppuun? Kallistun ehdottomasti jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle.

Olin viime viikolla kolme päivää työreissussa, tällä viikolla kaksi, seuraavalla kolme ja sitten vielä pari. Raskasta lähteä töihin ennen seitsemää ja palata kun kello on tehnyt täyden kierroksen tai joskus enemmänkin. Toinen vaihtoehto on olla yötä siellä missä työtkin ovat, mistä olen kiitollinen. Hotelliaamiainen tai pehmeät lakanat eivät kuitenkaan riitä korvaamaan menetettyä aikaa, omaa elämää.

Olen monesti koettanut saada Kultaa käsittämään, ettei kannata antaa työlle elämäänsä, että jokin raja niissä ylitöissäkin on. Ja nyt olen yhtäkkiä se, jolle saarnataan. Miten tämä näin pääsi kääntymään?

Olettekos koskaan törmänneet sellaiseen stressimittariin, jonka avulla voi laskea oman stressipistemääränsä? Siinä luetellaan erilaisia elämäntapahtumia, jotka on pisteytetty. Mitä enemmän pisteitä, sitä enemmän stressiä. Meillä oli tänään työkaverini kanssa tuosta puhetta kun olin kertonut kiireistäni. Puolen vuoden aikana mm. omat häät, kaksi vaativaa uutta työpaikkaa, gradun loppuun saattaminen, oma ihosairaus, Kullan sairastuminen. Työkaverini ihmetteli, ettei pääni ole vielä hajonnut. ”Sitä odotellessa”, vastasin ja nauroin. Vaikka osittain olin hyvinkin tosissani ja otan tämän vakavasti.

Elämän ruuhkavuosiahan tässä lähestytään, joten kai tämä jossain määrin kuuluu asiaankin. Tähän vielä lapsi jalkoihin huutamaan, niin johan on täydellistä nuoren ihmisen onnea. Täytyy kaivaa kotiin päästyäni netistä tuo mittari käsiini ja tehdä pieni laskutoimitus, että sanooko testi samaa, mitä voipunut pääni.

Helsinkiin reissaaminen ei ole pelkästään pahasta. Ehtii nimittäin nähdä niitäkin ihmisiä, joita ei muuten oikein ikinä. Ja kun työpäivän jälkeen ei kuitenkaan voi tehdä kotitöitä tms. eikä oikein viitsi luuhata yksin hotellihuoneessaan, voi omistaa koko illan ystäville. Eilen tein juuri näin. Hyvän olon saa yhdestä ystävästä, tärkeiden ja vähän pikkuruisempienkin asioiden jakamisesta sekä jälkkäriksi syödystä jätskiannoksesta. Taas jaksaa seuraavan päivän hymyillä ja edustaa uusia ihmisiä tavatessaan.

Joiksikin öiksi suostuttelen Kullan mukaan hotelliin, työmatkalaisen puoliso kun saa yöpyä samassa huoneessa ilman lisämaksua. Tällöin minulla on rakastavaa seuraa ja Kulta voi imeä itseensä hyvää oloa Helsingin hulinasta.

Edit: Löysin kyseisen mittarin:

  • 0-150 pistettä: suhteellisen vähän elämänmuutoksia ja vähäinen riski sairastua
  • 150-300 pistettä: noin 50 prosentin riski sairastua stressiperäiseen sairauteen seuraavan kahden vuoden aikana
  • yli 300 pistettä: riski kasvaa noin 80 prosenttiin, psyykkinen kestokyky kovilla

Oma saldoni on kunnioitettavat 375 pistettä. Että hemmetin kivaa on.

Advertisements

2 thoughts on “Rikki

  1. Kuulostat kyllä ihan selväjärkiseltä ja pystyt tarkastelemaan omaa elämääs tolleen ulkopuoleltakin, että sinänsä välitöntä vaaraa järkensä menettämisestä tuskin on. :-) Loppupelissä kesääkään, ja sen myötä kesätöitäkään, ei oo enää ihan kamalan paljon jäljellä. Josko se kohta tästä helpottais. Täälläkin tehdään omien töiden lisäks myös kesä- ja sairaslomalaisten duunit, itekin puolikuntoisena… Siinä vaiheessa kun muut palaa lomilta, aion suurieleisesti ottaa loparit tästä duunista, saada opinnot päätökseen ja ettiä oman alan töitä (kuis monta pistettä siitä tuleekaan…?). Elämässä on mentävä eteenpäin. Kyllä se tästä helpottaa, onhan se pakko! Tsemppiä! :-)

  2. Aiemmat stressailut ja raskaat ajanjaksot ovat opettaneet tuntemaan omat rajani. Kasassa pysyy pää, luotan siihen. Vähän vain säröilee.

    Täytyy tosiaan suhtautua tällaisiin kiireisiin vain ohimenevänä jaksona. Elokuussa aloitan taas uudet työt ja siellä aion neuvotella ens alkuun mahdollisimman aikaisen loma-ajankohdan :) Olen sitten parempi työntekijä kun vähän levähdän. Huomisen teen etätöitä ja otan samalla takaisin ylimääräisiä tehtyjä tunteja.

    Voi, irtisanoutuminen on kivaa silloin kun sen voi tehdä ihan vain omasta halustaan. Että kiitos vain teillekin, kivaa oli. Homehtukaa toimistoonne ja jatkakaa pitkin tuttuja uomia, minä tallon eteenpäin elämän polkuja!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s