Ain laulain työtäs tee?

Eilen oli ristiriitainen päivä. Työjutuista tuli taas paha mieli ja kotiin tultuani pillahdin itkuun: väsymyksestä, ahdistuksesta, kiukustakin. Kerta ei ollut ensimmäinen, tätä on sattunut viime päivinä liian usein. Illalla viimeisenä stressaan työasioita ja aamulla tuntuu pahalta herätä uuteen työntäyteiseen päivään. Kymmentuntisia päiviä, joiden ohella pitäisi jaksaa vielä tehdä gradua. Voitte arvata, en jaksa.

Tilannetta pahentaa työkaveri, jonka pitäisi auttaa minua, muttei sitä tee. Suhtautuu välinpitämättömästi naureskellen avunpyyntöihini, jättää oman osuutensa tekemättä ja laittaa minutkin yhteistyökumppaneiden silmissä lupauksineni huonoon valoon. Miten sitä jotkut ihmiset saavatkin pitää työnsä, vaikka toiminta on tuota luokkaa. Työsuhteeni nykyisessä paikassa kestää heinäkuun loppuun. Kuun kolme viimeistä viikkoa kaikki muut samoja projekteja tekevät ovat lomalla. Tuolloin asioiden eteneminen on kokonaan minun vastuullani, mutta eipähän tarvitse yrittää paimentaa aikuista ihmistä.

Iloa eiliseen toi lapsuudenystäväni, joka on kaupungissa häävalmisteluidensa tuomana. Hän soitti ajaessani töistä kotiin ja pyysi kävelylle. Reippailimmekin illalla 1½ tuntia lähiseudun metsissä ja pulputimme kilvan kuulumisia. Ihan sama, ollaanko tavattu viimeksi kuukausi vai vuosi sitten, sen tytön kanssa ei hiljaista hetkeä tule. Olemme tunteneet 23 vuotta, mikä tuntuu iäisyydeltä. Ei tarvitse miettiä, mitä tuo minusta ajattelee, millaisena minua pitää. Kyllä se tietää: on nähnyt minun kasvavan ja tuntee taustani. Taisipa sattumalta jutella silloisen tulevan aviomiehenikin kanssa muutaman vuoden ennen minua, kaukana muilla mailla.

On hienoa päästä ensi viikolla ensimmäisiin oman ystäväni häihin. Ei tarvitse arvailla ulkonäön perusteella, kuka on morsiamen ja kuka sulhon äiti ja tiedän jopa morsiamen sukulaisista muutaman etukäteen. Lisäksi hääkirkko ja juhlapaikka ovat niin lähellä, että voimme sään salliessa matkata juhliin jalan. Yleensähän kesäjuhlien alussa mekko on jo valmiiksi rypyssä ja nälkä kova autossa istumisen seurauksena.

Suun hymyyn sai myös ullan kommentti. Olin jo lakannut odottamasta kommentteja postauksiini, niin harvinaisia ne ovat viime aikoina olleet. Ehkäpä osittain juuri siksi tuo lämmitti niin kovasti mieltä.

Advertisements

9 thoughts on “Ain laulain työtäs tee?

  1. Heips, en aina jaksa yleensa kommentoida, mutta luen kylla tekstisi. Hollannissa asuvana on mukava lukea jonkun toisen elamasta Suomessa :-). Jiiiihhh, kohta paasen Suomeen lomalle, karjalanpiirakat ja sauna odottavat! Tsemppia graduun ja toihin, minakin olin yhdessa vaiheessa tuossa tilanteessa. Pirulliset tyokuviot kestaa, kun tietaa, etta se on vaan valiaikaista. Sullahan on vaan 4 viikkoa siella jaljella…? Joka tyossa on omat kettumaiset puolensa / vaikeat ihmisensa, vakkarityossa niita taytyy kestaa pitkan aikaa.

  2. Juu, ei minulla sen pitempään enää noita hommia ole. Elokuun alussa pääsenkin hyppäämään täysin erilaisiin työkuvioihin. Tuon seuraavan pestin aikana on tarkoitus saada jonkinlainen selvyys siitä, millaiseen työhön lopulta haluan hakeutua. Onko se tämä, tuo vai kenties joku kolmas.

    Kiitos kannustuksesta ja loistavaa Suomen-reissua sinulle! Itse ihastuin Hollantiin ensinäkemältä, siellä(kin) on varmasti mukava asustella.

  3. No nyt jo vähän laulattaa kun on perjantai ja kello kohta neljä! Luvassa toivon mukaan kiva viikonloppu ja kihlasormusten vaihto :)

    Mutta yleensä minua ei kyllä töissä paljon laulata eikä naurata. Edes tämä viideskään työpaikka ei ole tuonut selvyyttä siihen, mitä oikeasti haluan tehdä. Jaksan edelleen kuitenkin uskoa, että minulle on jokin paikka varattuna, jossa saan toteuttaa itseäni hyvän porukan ympäröimänä. Ja josta vielä ehkä saisi palkkaakin! Kyllähän tietysti täälläkin konttorissa jaksaa juuri ja juuri sen 8h/vrk ja kaikkea ikävääkin on pakko kestää, jotta ruokaa riittää ja pankin tätit pysyy tyytyväisenä, mutta en minä vuodesta toiseen jaksa tätä turhautumista – joka aamu alkaa työpaikalle saavuttua loputon kellon tuijotus ja työtuntien laskeminen…

    Mutta siis, kohta päästään hakemana sormukset ja sitten lähdetään pois kaupungista sitoutumista juhlimaan! Päiväksi valikoitui 07.07.07, joka jo alkaa kuulostamaan hieman kornilta massiivisen uutisoinnin ansiosta, mutta eipähän ainakaan unohdu kovin helpolla. Ensi kerralla, kun tänne eksyn, olen minäkin jo askeleen lähenpänä rouvaantumista! :)

  4. Adalmiina: Anteeksi, olen jättänyt vastaamatta haasteeseen. Jos vaikka ensi viikolla junaillessa saisin kerättyä seitsemän seikkaa kasaan. Katsotaan, kuinka pitkälle mielikuvitus väsyneenä riittää.

    ulla: Kerrohan, mitä ajatuksia kihlautuminen herätti. Itse otin asian aikoinaan melko rauhallisesti. En tarkoita, etteikö lupaus olisi ollut mielestäni merkittävä, mutta joillain ystävilläni kihloihin pääseminen tuntuu olleen oikein tavoitteena. Aikaisemmin kihlautuneet ovat sitten herättäneet, no jos ei kateutta, niin ainakin hitusen pahaa mieltä.

    Onnea sinulle! Muistan, kuinka tunsin itseni jotenkin tärkeämmäksi ja ehkä vakavammin otettavaksikin kun sain näyttää kaikille sitoutumisemme. Vihkisormus lisäsi ennestään kyseistä tunnetta:”Mä olen sentään jonkun rouva ja mullehan ei ryttyillä!” Ei mikään pikkutyttö enää (vaikka ehkä salaa vähän kuitenkin)…

  5. Kihlautuminen oli yllättävän ihana kokemus! Luulin, ettei se se vaikuttaisi minuun juurikaan, mutta ainakin ensimmäiset päivät sormuksen kera tunsin oloni hyvin spesiaaliksi! Harmitti ihan kaupungilla kävellessä, kun vastaantulijat eivät reagoineet onneemme (eivätkä kimaltaviin sormuksiimme) ja tulleet onnittelemaan. No, annettakoon ajattelemattomuus heille anteeksi. Pikkuhiljaa olen palaillut takaisin maan pinnalle ja sisäistänyt alkuperäisen ajatukseni – ei yksi sormus maailmaa muuta. Mutta siltikin huomaan pysähtyväni katselemaan sormusta useasti päivän mittaan – sekä sormuksen kauneus että sen tarkoitus lämmittävät kovasti. Iltaisin hipellämme miehen kanssa toistemme sormuksia, ikään kuin varmistaaksemme, että ne ovat tallessa ja tämä ihanuus totta. Ikää ja kokemusta on kertynyt sen verran, että uskomme päätöksen olevan oikea ja kestävä.

    En kuitenkaan osaa samaistua kaikkeen kihlajaishulinaan, jota olemme jo kohdanneet. En haluaisi häistänikään suurta spektaakkelia kerroskakkuineen, saati sitten kihlajaisistani. En ymmärrä, miten lahjat ja viralliset kakuttelut liittyvät meidän kahden sitoutumispäätökseen. Eli juhlia ei järjestetä, yleisön pyynnöstä huolimatta. Parit yllätyskuohuviinit ollaan tarjottu lähipiirille ja se saa riittää tällä erää.

    Mutta sitten yksi kysymys sinulle. Uskallatko paljastaa, missä päin asutte? Vaikkapa läänin tarkkuudella, niin häiriköt eivät saa liikaa informaatiota. Sivistyksessäni oli iso aukko, sillä luulin/oletin teidän majailevan pääkaupunkiseudulla. Työmatkat hotellimajoituksineen antoivat kuitenkin ymmärtää, että Helsinkiin on sittenkin matkaa vähän enemmän? En minä ole utelias, muuten vaan… =)

  6. No höh, eikö ne huomaa, hölmöt :) Nauti kimalluksen ihailusta täysin siemauksin! Kyllä se vielä arkiseksikin jossain vaiheessa muuttuu ja sormuksesta tulee osa sinua. Ja sehän tavallaan on niin kaunista. Tässä sitä ollaan, tuo on minun mies.

    Kuten varmaan sinullekin on selväksi käynyt, kaikenlainen kihlajaisiin tai häihin liittyvä juhlahumu ei meilläkään ollut pääosassa. Naimisiin menonkin koin enemmän juuri meidän kahden väliseksi intiimiksi hetkeksi, minkä halusin jakaa vain harvojen ja valittujen kanssa. Itse koin, että hetkestä tuli arvokkaampi tuolla tavalla. Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että paikalla olisivat ihmetelleet sellaisetkin sukulaiset, joista koen vieraantuneeni. Ei niin.

    Länsi-Suomen läänissä asustelemme, sen tarkemmin en lähde määrittelemään. Pitäähän sitä nyt jotain salaisuuksia ihmisellä olla :) Lähinnä erinäisten työkuvioiden takia on hyvä olla hys hys.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s