Unten mailla

Aamulla herätessäni vatsassa juimi pahaenteisesti, mutta koska menkkojen ei pitäisi lähimainkaan vielä alkaa, oletin tunteen menevän nopeasti ohi. Vaan eipä mennyt. Särky paheni ja lopulta päätimme olla lähtemättä häihin, koska naamastani olisi tyhmempikin nähnyt heti, että tuolla tytöllä ei ole kivaa. Emme myöskään olisi olleet kyseisissä häissä tärkeimpien vieraiden joukossa (sulhanen on Kullan entinen työkaveri), joten hääparin ilo ja onni tuskin meidän puuttumisestamme miksikään muuttui. Peruimme majoituksen ja sovimme, että Kulta kirjoittaa huomenna hääparille kauniin kirjeen.

Aamupäivällä ehdin olla muutaman tunnin hereillä arpoessamme lähteäkö matkaan vai ei. Kun kotiin jääminen varmistui, nukkuminen tuntui parhaalta mahdolliselta ajanvietteeltä. Unen (ja särkylääkkeen) turvin on moiset vatsakivut ennenkin selätetty: keho korjaa itse itsensä eikä minun tarvitse muuta tehdä kuin makoilla sikiöasennossa ja katsella unikuvia. Siinähän sitä sitten viihdyin puoli kuuteen illalla, jonka jälkeen elo näytti jo valoisammalta.

Iltasella kävelimme vanhempieni luo, missä äitini ystävällisesti tarjosi punaviiniä vatsavaivoihin. Kultakin sai toki osansa, vaikkei ollut krapulaa pahemmasta kipuilusta tänään kärsinytkään. Kotona vielä väsäilimme iltapalaksi täytettyjä naan-leipiä, jotka korvasivat pita-serkkujaan paremman puutteessa. Vaikka pita-leivät kaupan valikoimasta puuttuivatkin, sain kuitenkin kassaneidiltä lottotositteen kaupan päälle, joten hyvä mieli jäi. Huomenna meillä on siis häviävän pieni mahdollisuus huolettomampaan loppuelämään.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s