Myrsky laantuu

rainbow_32.pngrainbow_24.pngrainbow_16.pngVoi, olen iloinen. Teitä on ollut täällä tänään paljon. Lisäksi hetken hiljaiselon jälkeen muutama uusi ihminen on innostunut tilaamaan blogini Blogilistan kautta. Jotta hei ja jihuu. Kiukkuaminen näköjään kannattaa. Ja vetää puoleensa väkijoukkoja.

Tänään tappelin itselleni kandidaatin tutkintoa paperilla kasaan. Laitoksemme opintoneuvonta on hajanaista ja puutteellista, joten moni henkilökunnastakin tuntui tietävän asioista ihan yhtä paljon kuin minä. Eli tosi vähän. Kyllähän kaikki olisi helppoa, jos olisin esimerkillinen opiskelija, joka valmistuu määräajassa, tuosta vain opinto-oppaiden viitoittamaa polkua. Kun on opiskellut kahdessa yliopistossa yhteensä kolmea pääainetta, sivuaineet ovat kirjava soppa vähän kaikkea ja opintovaatimukset ovat kahdeksan vuoden aikana, kas kummaa, muutamaan kertaan ehtineet vaihtua, kokonaisuuden hahmottaminen vaikeutuu. Myös ihan ns. ammattilaisille. Kaiken lisäksi olen niitä viimeisiä, jotka kynsin hampain pitävät kiinni opintoviikoista -pisteiden sijaan.

Minä kuitenkin (luulen, että) selvisin. Siitäkin iloinen oon. Nyt vain odottelen, että rattaat pyörivät. Hitaasti, mutta varmasti. Kandin paperit otan ulos tässä välissä, puolisen vuotta ennen maisteriutta, jotta helpotan tammikuista valmistumista. Jotta työn saanti ei sitten silloin hidastu yliopiston byrokratian vuoksi kovin paljoa. Ja onhan kiva olla edes ”jotain”, niin sanoakseni.

Kävimme Kullan kanssa pankissa setvimässä raha-asioitamme järkevämmiksi. Ettei olisi ihan niin montaa tiliä ja korttia ja kaikkea. Ja ettei tarvitsisi enää miettiä, kuka maksaa ja paljonko kukakin on velkaa kelle. Saan myös luottokortin, siis jos saan. Jos arvon Luottokunta katsoo, että asuntolainan säntillinen takaisinmaksu ja noin 180 opintoviikkoa kertovat mitään luottokelpoisuudestani. Kun eihän sitä tiedä, jos vaikka ihan vain siitä ilosta, että minulle kyseinen kortti ojennetaan, sekoan ja vastuuttomasti käytän kaiken rahan minkä irti saan. Enkä maksa ikinä takaisin kellekään. Voi elämä.

Tämänpäiväinen palvelu pankissa korvaa huoltosedän eilen aiheuttaman kiukun. Toisissa pankeissa palvelua vain saa ja toisissa ei. Kannattaa ihan itse kunkin miettiä, haluaako pankissa enää ikinä jonottaa ja kuunnella mummojen jorinaa kun olisi itsellä kiire. Ja haluaako ihan tosissaan maksaa kaikesta ”extrasta”, kuten nyt vaikka nettipankkitunnuksista, joiden luulisi olevan tänä päivänä ihan automaattinen etu jokaiselle. Toisaalla kun ei tarvitse.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s