Pohdintaa vapun kulusta

Meille on tulossa ihan tarpeeksi vieraita vappuna. Kutsuimme 33 ihmistä ja oletimme, että ehkä noin puolet pääsee paikalle. Kun vappuna nyt yleensä ihmisillä on muutakin ohjelmaa tarjolla… Mutta ei. Tähän mennessä 4 on ilmoittanut, ettei pääse ja 16 kertonut tulevansa. Salaa toivon, ettei kukaan enää ilmoittaisi tulostaan. Kerrostalokaksiomme kun ei oikein vedä enempää väkeä ja emännöiminen on huomattavasti hauskempaa pienelle porukalle kuin suurelle.

Joko ihmiset ovat viihtyneet aiemmissa bileissämme ja haluavat kokea saman uudelleen tai sitten kukaan muu ei vaan enää jaksa järjestää mitään. Olisi kyllä kauhean kivaa päästä joskus itsekin vieraaksi ja käydä kiinni valmiisiin tarjottaviin. Ongelmana tässä on nyt se, että Kullan ystävistä 15/18 on kertonut tulevansa, omistani vain 1/15. Syitä voi toki arvuutella, mutta en oikeastaan haluaisi. Voi tulla paha mieli. No todettakoon, että suurimmasta osasta minun tyypeistäni ei ole kuulunut vielä pihaustakaan, joten ei tilanne nyt ihan lohduton ole.

Vappuna kun on tarkoitus kertoa vähän uutisia, niin mietityttää, miten sen käytännössä toteutamme. Kun olisi niin kauhean kivaa kertoa kaikille yhdellä kertaa. Ihmisillä vain on tapana saapua paikalle milloin sattuu eikä ainakaan vielä kutsuttuna ajankohtana. Ja varsinkin tyttösillä on taipumus huomata nimettömässä kimalteleva uusi sormus suhteellisen vikkelään. Ilman sormustakaan ei olisi luontevaa esiintyä edes alkuillasta, sillä sehän olisi silkkaa huijausta. Vai kerrommeko kaikille heti ovella, että: ”Kiva kun tulit, mentiin muuten naimisiin.” Plääh. Jos jollain on kokemusta vastaavasta tai muuten vain hyviä ideoita, kuuntelen enemmän kuin mielelläni.

Kullalta tuli jossain vaiheessa idea siitä, että vaihdattaisimme oveen vapuksi kahden nimen tilalle vain yhden. Siitä saisivat tarkkasilmäiset huomata (huomaisikohan kukaan?). Tämä toimisi tietysti vain, jos aikoisin luopua omasta nimestäni, joka on kyllä minulle kovin tärkeä. Koska Kulta on ilmoittanut, ettei voi vaihtaa nimeään (ja miten niin minä voin yhtään sen paremmin) ja yhdistelmänimet ovat suoraan saatanasta (eli yleensä ihan järjettömän rumia ja epäkäytännöllisiä), jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa. Joko pidämme molemmat oman nimemme tai minä taivun. Ensimmäinen vaihtoehto ei ole mielestäni kovin kiva siinä vaiheessa, jos on lapsia. Minusta on sekavaa, jos vanhemmilla on eri sukunimet. Ja kumman nimisiä lapsista sitten tulee? Minun. Eipäs kuin minun. Tappelu. Toisaalta jos otan Kullan sukunimen, tuloksena on vähän liiankin rimmaava tekele ja joudun identiteettikriisiin.

Mainokset

One thought on “Pohdintaa vapun kulusta

  1. On muuten kerrassaan mahtavaa mennä naimisiin. Kun olen ajatellut asiaa viime viikkoina, niin mitä lähemmäs hääpäivää päästään, sitä hienommalta tuntuu. Kohta en pysy enää nahoissani. Kunpa pääsisi jo kertomaan kaikille, että onnellisesti aviossa ollaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s