Kullan vanhemmat olivat meillä lauantaina syömässä. Kulta otti vastuun ruoasta, niin kuin sovittu oli. Sen verran osallistuin, että annoin idean, mitä voisi tehdä ja mitä siihen kenties kannattaa laittaa, mutta käytännön toteutuksesta pidin taas näppini erossa. Nautimme erinäisiä tunnelmaa luovia juomia mm. Carolan säestyksellä, katselimme lomakuvia ja puhelimme niitä näitä.
Meiltä jatkoimme vielä erääseen perinteikkääseen lähiseudun pubiin ja kotiin lähdimme silmän alkaessa painaa. Tämä oli toinen kertani tulevien appivanhempieni kanssa baarissa. Niin joo, hehän ovat kohta ihan oikeasti sukulaisiani, en ole tullut ajatelleeksi! Edellisellä kerralla piristimme itseämme erään synkkämielisen kirkkokonserton jälkeen oluiden äärellä.
Hauskaa, että tällainenkin yhdessäolo onnistuu. Sama varmasti luonnistuisi omien vanhempienikin kanssa, mutta eipä ole tullut tehtyä. Heidän tapauksessaan vaadittaisiin kenties enemmän houkuttelutyötä. Sillä onhan kovin mukavaa käydä sänkyyn siinä kymmeneltä viimeistään, jotta jaksaa aloittaa uuden päivän ajoissa. Näemme molempien vanhempia suhteellisen usein, samassa kaupungissa kun kaikki asustamme.
Tänään oli meidän vuoromme vierailla: söimme Kullan vanhempien luona. Jälkiruoan aikana Kulta tarkasteli sormuksensa naarmuuntumisastetta, mistä hänen äitinsä sai oivallisen aasinsillan tokaista heidän luulleen, että menemme Thaimaan-matkalla salaa naimisiin. Niin luuli muuten moni muukin. Polttaa, polttaa, mutta hitusen vielä oli hakoteillä tuokin arvaus. Siinä sitten hymisteltiin, että joo, eihän me sellaista. Tietäisivätpä vain.
Pääsiäisenä tuli vietettyä aikaa myös meidän molempien sisarusten sekä omien vanhempieni kanssa. Raahasimme myös ylimääräistä kaappien täytettä kirpputorille.
Kesä antaa taas merkkejä tulostaan. Stressi heikkoa.
Carolan kuva: Kalle Kultala, lainattu Ylen sivuilta.
Aikuistumassa 