Sukupolvet ja yhteiskuntaluokat

Eilen äiti alias Äippä lähetti jälleen kerran tietoa suvun tapahtumista, joista olisin täysin pihalla ilman tätä rakasta tietolähdettä. Vastasin äipälle viestillä: ”Sun kannattais ehkä vaihtaa toi allekirjoitukses ÄTT:ksi, STT:n hengessä.” Toisessa päässä kova raksutus ja hetken kuluttua vastaukseksi: ”Tää meni yli ymmärryksen. Sorry, mutta en yhtään käsitä?”

Jos joku ei heti hoksaa, mikä kumma on STT, se annettakoon anteeksi. Sukupolvien välinen raja kulkee kuitenkin tässä: suuret ikäluokat eivät käytä luontevasti Googlea. Tai mitä tahansa tavattoman helppoa ja nopeaa tietolähdettä, joka heidän edessään nököttää. Jos meille taas tulee jokin vastaava ongelma eteen, emme jää ihmettelemään vierasta termiä. Näpyttelemme sen Googleen, joka luonnollisesti löytyy suoraan selaimen palkista. Emme tunne itseämme hölmöksi, sillä emme edes oleta, että kaikki pitäisi itse tietää – informaation kasvaessa eksponentiaalisesti.

Tämä on vain pikkupikkuesimerkki eroista, joita voi löytää sukupolvien väliltä arkipäivän toiminnassa. Näin vaalien alla tulee ajatelleeksi vähän enemmän tiettyjä asioita. Kuten sitä, että yhteiskuntamme on heidän käsissään. Ja näin on vielä seuraavan parinkymmenen vuoden ajan, vääjäämättä. Se toisinaan hätkähdyttää. Suuret ikäluokat ovat vähän turhankin suuria. Niin joo, rakensivathan he hyvinvointiyhteiskunnan. Harmillisesti se vain paukkuu liitoksissaan. Kuka vielä uskoo saavansa eläkettä, jos ei sitä itse vapaaehtoisesti itselleen kerää? Täällä ei näytä nousevan yhtään kättä.

Suurten ikäluokkien nuoruus oli poliittisesti aktiivista aikaa, joten he ovat tottuneet osallistumaan. Tai vähintäänkin olemaan jotain mieltä. Meille kaikki on ollut ehkä vähän turhankin helppoa. Ei ole ollut pakko olla yhtään mitään mieltä mistään politiikkaan liittyvästä.

Vielä lopuksi poiminta päivän lehdestä: ”SAK:n mainos näytti, kuinka palkansaaja käyttäytyisi, jos hänellä olisi siihen varaa.” Oih, näpsäkkää. Mitenkään ottamatta kantaa itse mainokseen, haluan vain sanoa: Suomessa on ihan liikaa ihmisiä, jotka eivät osaa käyttäytyä. Ja yleensä he, joiden suvussa on ollut varallisuutta pitkään ja joilla on korkea koulutus, osaavat olla hillitysti, tilanteessa kuin tilanteessa. Toisin kuin ns. uusrikkaat. Ei ole tarvetta nostaa jalustalle varallisuuttaan, sillä sen kanssa on opittu elämään.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s