Viuh

Viime viikolla peruuntui se graduseminaari, mutta tänään en ollut yhtä onnekas. Oon ollut niin bisi (ja laiska), että jätin paljon viime hetken panikoinnin varaan. Taas. Heräsin siis aikaisin ja yritin korvata aiempien päivien saamattomuuden tekemällä koko päivän data-analyyseja numerot silmissä vinhasti pyörien.

Kotona tehtyjen tiedostojen avaamisessa oli yliopistolla suuria vaikeuksia, sillä eri ohjelmistoversiot aiheuttivat päänvaivaa. Seuraus: en ehtinyt syödä päiväruokaa ollenkaan. Kuuteen asti mentiin siis aamiaisella ja olo seminaarissa oli sen mukainen. Verensokerit niin nollissa, että ihan konkreettisesti välillä tärisin ja itku oli lähellä. Ihan vain sen takia, että oli niin nälkä ja huono omatunto tekemättömistä hommista. Samaisesta syystä en kovin fiksuja asioita suustani ulos saanut. Onneksi graduohjaajani on lempeä ja kokenut vanha nainen, joka kohtelee meitä hyvin ja hellävaraisesti.

Kyllä mä niille vielä näytän ja viilaan siitä työstäni ihan mallikkaan. Eivät mokomat tiedä, mitä ovat tämän typyn pilkunviilaamistaito ja periksiantamattomuus.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s