Kalas

Me pidettiin lauantaina juhlat. Ei kuitenkaan meillä kotona, vaan vuokratiloissa. Kulta vihdoin valmistui – oltuaan jo usean vuoden vakituisessa työssä ja poissa opiskelijamaailmasta. Toivottavasti vuoden sisällä saan itsekin syyn vastaavaan tyytyväisyyden ja helpotuksen tunteeseen siitä, että yksi vaihe on elämässä takana ja voi keskittyä täysillä uusiin tuuliin. Jos kaikki menee yllätyksittä, valmistunen tammikuussa 2008.

Juhlissa oli luonnollisesti Kullan ystäviä opiskeluvuosien ajalta. Tytöistä oli paikalla vain yksi ja hänkin avecin roolissa. Paljon siis ihmisiä, jotka olen tavannut vain muutaman kerran – osaa heistä en ikinä. Yllättävän pienellä stressillä selvisin sitten lopulta emännöinnistä. Oikeastaan olemattomalla. Oli oikein hauskaa (kuulemma vieraillakin) ja sunnuntai meni täysin harakoille – ihan oikeutetusti. Mutta tunnustan, etukäteen kyllä murehdin tarjoiluista ja muista.

Jos joku, niin stressaaminen on minulle ominaista, vaikka iän karttuessa olen tässäkin suhteessa oppinut olemaan itselleni armollisempi. Suunnittelen asioita hyvissä ajoin ja toisinaan huomaan käyttäneeni useita tunteja sellaisten asioiden suunnitteluun, jotka eivät välttämättä edes ikinä toteudu. Niin kuin vaikka häiden. Paljon piti tutkia, että missä sitä sitten haluaa juhlia ja kenen ruokia syödä, kunnes edes jotain päätöksiä asian suhteen saatiin tehtyä. Ja kun sitä ei ikinä tiedä, josko me sitten kuitenkin jätetään ne juhlat (ja se stressi) kokonaan väliin ja pidättäydytään vain siinä pakollisessa maistraattiosiossa. Toisinaan tuosta jälkimmäisestä ideasta kovastikin innostun. Siinä olis sitä jotain.

Olen aina viehättynyt vanhempieni ”hääkuvasta”: seisovat trumpettifarkuissaan maistraatissa, ihan vain todistajien ja vihkijän läsnäollessa, intiimisti. So 70’s. (Ei kuulemma äitini anoppi ollut yhtä innoissaan, kun jälkikäteen asiasta kuuli.) Kun tämä aika omiin ehkä-häihin tuntuu ihan liian pitkältä. Asioita on toisinaan kiva tehdä ex tempore, jotta ei ehdi miettiä niin paljon kaikkea mahdollista. Häihin kun saattaa liittyä kummallisia asioita. Alla esimerkki.

Juttelin toissaviikolla luennolla erään tutun tytön kanssa aiheesta häät. Hän on menossa naimisiin tänä kesänä ja kertoi pahoittaneensa mielensä seuraavasta: kaveriporukassa on tulossa kolmet häät, pariskunnille A, B ja C. Tuttuni miehineen olkoon A. Heillä on häät suunnitteilla ensi elokuulle. B ja C ovat molemmat suunnitelleet pitävänsä häät ensi talvena. Kun pariskunta C:lle paljastuu, että sekä heillä että pariskunta B:llä on tarkoitus pitää häät helmikuussa, C suutahtaa. Ei voi olla kaksia saman kaveripiirin häitä samassa kuussa (?!). B aikaistaa häitään jo kesälle, A:n harmiksi juuri heidän häitään edeltävälle viikonlopulle. A ei enää olekaan kaveripiirin ensimmäinen naimisiin menevä pariskunta ja A suutahtaa. Ei ole kivaa, että B menee naimisiin ennen heitä ja vielä ajallisesti noin lähellä. A päättää tarkkailla, mitkä asiat menevät B:n häissä pieleen ja tehdä itse kaiken paremmin, sitten viikkoa myöhemmin (?!). Tämän ajatuksen turvin hän saa edes hitusen paremman mielen itselleen koko asiasta.

Siis voiko aikuisten ihmisten, keskenään ystävien, ajatuksenjuoksu mennä noin? Miten se on itseltä pois, jos muutkin juhlivat? Ja eikö ihmisillä ole sen vertaa omia ideoita, että saavat häistään oman näköiset ja massasta erottuvat? Oma huumorintajuni kun ei osu yksiin niiden kanssa, jotka nauttivat perinteisistä hääleikeistä enkä ymmärrä, miksi jotkut haluaa tehdä kaiken samoin kuin muutkin. Lapsena oli kiva leikkiä, mutta me ollaan aikuisia, kuitenkin. Kaikilla on toki oikeus tehdä häistään (ja ystävyyssuhteistaan) haluamanlaisensa, mutta en vain käsitä. Liiallinen perinteiden seuraaminen on tylsää. Yksilöllisyyttä, pyydän.

Olen valitettavasti syyllistynyt hääpalstojen lukemiseen, ehkä kerran. Naimisiinmenojuttuja lukiessani päädyin mutkien kautta tänne. Ihastuttavaa huumoria. Luulen, että häitään valmistelevat morsiot saavat ärsytykseni vielä joskus nousemaan tähän pisteeseen. Harmi, etten törmännyt noihin herkkuihin jo ennen ystävänpäivää.

Ja joo, kyllä mä uskon, että siitä tulee hieno päivä kun Kultani kanssa luvataan. Tavalla tai toisella. Varmasti itken ilosta ja tunnekuohusta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s