Mistä tietää verkkoshoppailleensa vähintäänkin riittävästi?

Muistan luottokorttini numeron ulkoa, ihan tuosta vain. Yllätin itsenikin.

Äitiysvaatteiden tylsistyttämä mieleni kaipasi jotain uutta, kuten aiemmin intoilin. Viime viikolla minulle toimitti ihanaisen neuleen All Saints. Palvelu oli mitä parhainta: illalla tehty tilaus lähti seuraavana aamuna ja viipyi matkalla Briteistä kotiovelleni vuorokauden. Myös arvonta brittikokojen kanssa oli voitokas. Tällä viikolla sain sitten kengät, vihreät. Rajansa mustallakin.

Meillä on myös uusi matto, tyynynpäälliset ja verhot. Verhoja ei tosin roiku vielä missään paikallaan, verhotangotkin kun vielä kyhjöttävät nurkassa. Kulta lupaili eilen, että viikonloppuna kuullaan poraääniä. Eilen äippä riensi apuun ja imuroi koko huushollin sekä toimi vauvatelineenä. Viikon paras juttu, kiitos!

Kuva: Vagabond

Mummoilua

Nyt taitaa vähän viirata: harkitsen amppelin hankkimista. Hohhoijaa. Uuden asuntomme edellinen asukki on ollut jonkin sortin riiputusfanaatikko, sillä katossa on koukkuja kaikkien mahdollisten ikkunoiden edessä sekä laajennetuissa oviaukoissa. Ja vähän muuallakin. Pelkästään parvekkeen katossa on 7 (seitsemän) koukkua. Väkisinkin puskee mieleen ajatus, revinkö kaikki alas vai voisiko niille keksiä hyötykäyttöä. Keittiön työtason edessä on ikkuna, ainakin siihen on kuviteltavissa viherkasvi kodikkuutta tuomaan.

Mutta siis, kaksi silmääni edes jotenkuten miellyttävää amppelia olen bongannut. Toinen on Cult Designin Cornus, toinen Else Designin Henga. Mittojen perusteella vaikuttavat molemmat melko pieniltä, kenties pitäisi hullutella kunnolla ja hankkia heti kaksin kappalein.

Vinkkejä muista siedettävän näköisistä? Tai mistä vain kivan näköisistä roikkuvista sisustuselementeistä?

Kuvat napattu yllä olevilta sivuilta.

Tsirp tsirp

Valkoisia seiniä olemme muuttaneet viihtyisämmiksi aiemmin vain maalaamalla. Tapetointi on tuntunut ajatuksen tasolla jotenkin hankalalta, vaikkei todellisuudessa sitä varmaan olekaan. Ei vanhojen seinien tasoittaminen maalauskelpoiseksikaan herkkua ole. Nyt on uuden asunnon myötä kuitenkin tapetti-into huipussaan. Itse en aio kuitenkaan yrittää, tehköön ammattilainen. Löysin tänään lisää harmaita kuvia seinillemme.

Tapetit järjestyksessä vasemmalta oikealle:

1. Ferm Living, Wilderness
2. Cole & Son, Cow Parsley
3. Ferm Living, Birds on Branches
4. Marimekko, Frekvenssi
5. Cole & Son, Woods

Noista tämänhetkinen suosikki on tiputapetti – väritys kenties tekee sen. Woods olisi myös kaunis ja seesteinen, vaikkakin jo monessa paikassa nähty.

Kaikki kuvat napattu Seinäruusun sivuilta.

Sliding doors

Vaikka nykyisen kodin pieni pintaremontti ja myyntikuntoon saattaminen on vielä kesken, ajatukseni karkaavat toistuvasti jo seuraavaan remonttiin. Totuuden nimissä täytyy mainita, että Kulta on kunnioitettavasti vienyt kattojen kunnostusta eteenpäin pölyn keskellä ja minä toiminut vain statistin roolissa viikonloppuisin.

Koska uuden kodin makuuhuoneet ovat varsin kompaktin kokoisia, olemme ajatelleet laittaa master bedroomin oviaukolle lasiliukuoven. Se säästää reilusti tilaa huoneeseen aukeavaan oveen verrattuna ja muodostaa samalla tyylikkään sisustuselementin. Tuo liukuovi tulee näkymään asuntoon sisään astuttaessa, samoin se näkyy olohuoneesta ja ruokailutilasta, joten kyseessä on varsin keskeinen paikka asunnossa. Joitain hyvän näköisiä malleja jo löysinkin eri valmistajilta. Eniten pidän alimman kuvan mallista, keskimmäisessä hieman häiritsee liukumekanismin pyöreys. Viimeisestä ovesta laitoin hintatiedustelunkin matkaan, tällä hetkellä olen hinnoista vielä autuaan tietämätön. Jos summa ei ihan hillittömästi ahdista, joku tuommoinen meille tulee.

Emme muuten suinkaan ole tätä nykyä kahden asunnon loukussa, vaan asuntosijoittajia. Asennekysymys.

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Nenän edestä vietyä

Kuulin eilen, että unelmatyöpaikkani meni sivu suun. Ei mulla ollut siihen lopulta mitään jakoa, eivät edes haastatteluun kutsuneet. Kas kummaa, olisinhan voinut aloittaa työt jo tuossa 1½ vuoden päästä. Tänään kuulin, että joku oli mennyt tekemään tarjouksen asunnosta, joka saattaisi olla unelma-asuntomme realismilla höystettynä. Paha sanoa, koska en edelleenkään ole sitä nähnyt kuin kuvissa. Katsotaan nyt, jos vielä ehditään ja halutaan tarjouskisaan mukaan.

Jotkut asiat sentään edistyvät. Keittiön lattia on 3½ vuoden odottelun jälkeen hiottu ja lakattu. Lopputuloksen olen tosin nähnyt vain kuvissa. Elän elämääni etänä, katselen kuvista, miltä se näyttää. Toisen Fatboynkin sain myytyä, loppujen lopuksi yllättävän pienellä vaivalla. Toinen jäi riesaksemme, Kulta ei siitä halunnut luopua.

Sisustusinspiraatioita

Viime viikonloppuna raivasimme mahtavan tehokkaasti kotiamme turhasta tavarasta. Ylimääräisten vaatteiden ohella vintille löysi tiensä myös Kullan rakkaudella väsäämä sohvapöytä, jonka seuraajaksi haimme alla olevan kalusteen. Edellinen sohvapöytä oli tumma ja raskaahko, joten uuden tulokkaan myötä olohuoneen ilme muuttui kertaheitolla keveämmäksi.

Pienempää pöytää on saatavissa mustana ja valkoisena; päädyimme valkoiseen, mikä lienee paremmin aikaa kestävä väri. Valkoiset huonekalut näyttävät hyviltä vuosikymmenestä toiseen, mutta musta näytti 80-luvun jälkeen pitkään aika huonolta. Muistaisin. Pöydän matalampi osa on vain 25 cm korkea, joten tosi matala taso on kyseessä. Siihen saa sitten mukelo lätkittyä pikkuruisia sormenjälkiään heti kun oppii vähänkin maan tasosta nousemaan. Hetkisen mietin, onko tuo lapsiperheen pöytä ollenkaan, kunnes tulin ajatelleeksi, että on sen alla ainakin pienen ihan huippua ryömiä ja hengailla kun näkee läpi.

Pöydän kanssa samanlaista muotokieltä on olohuoneessamme valmiina jo useammassakin esineessä. Pöytää ympäröivät Innovationin Puzzle-sohva sekä 50-luvulla Seutulan lentokentälle suunnitellut tuolit, jotka kylläkin kaipaavat kipeästi uutta verhoilua. Lisäksi pöydän yläpuolella roikkuu Artemiden Talo suspension -valaisin ja televisionkin muotoilu sopii sarjaan kuin nakutettu. Mikäli pinta-alaa olisi enemmän, seuraan passaisivat vielä mainiosti vaikkapa alla olevat Hayn Hee-tuoli ja Minus Tion City Sunday -lehtiteline. Ehkä sitten seuraavaan kotiin.

Kuvat: pöytä Asko, tuoli ja lehtiteline Finnish Design Shop

Uudet seinät

Asuntokuume nostelee kovasti päätään. Tarkistan päivittäin, josko joku ystävällinen sielu olisi laittanut meidän unelmakämppämme myyntiin. Vaan eipä tässä kiire ole; ensin pitäisi tehdä nykyisen asunnon loput remontit pois alta ja käydä pankeissa neuvottelemassa. Ja tavallaanhan me asutaan jo unelmakämpässämme, joten vanhasta ei ole hätä pois.

Haaveilen tyylillä remontoidusta kolmiosta tai neliöstä. Tai vaihtoehtoisesti täysin remontoitavasta, johon saisi laittaa kaikki pinnat juuri sellaisiksi kuin haluaa. Siis remonttimies.

Eilen silmiini osui uudelleen asunto, jota olen katsellut jo aiemmin. Täysin remontoitu 4h+k+p keskustassa, yli sata neliötä. Muuten kivasti rempattu, mutta joka huoneessa yksi seinä tapetoitu rumalla tapetilla. Mitä teinkään? Aloin metsästää seinille sopivampia kuoseja Tapettitalon sivuilta. Asunto on 50-luvun talossa ja jotta tapetit sopisivat talon henkeen, selailin mieluisia vaihtoehtoja saman vuosikymmenen malleista. Alla muutama, joita voisin kuvitella kotiimme. Ai miten niin tykkään harmaasta?

Tapettimallit vasemmalta oikealla: Jukka Pellinen, Bownet; Erik Bruun, Linneus sekä Annikki ja Ilmari Tapiovaara, 2+3

Kuvat: Tapettitalo

Virtahevot olohuoneessa

Olipas projekti, viimeperjantainen möhköfanttien haku postista. Oli tarkoitus kuskata ne veljen autolla, mutta siitähän oli mennyt juuri sopivasti takaluukku rikki. Ei auennut lainkaan. Päätimme sitten soittaa taksin; jostain syystä bussi ei käynyt edes mielessä. Kuulostaako tutulta? Tila-/invataksia ei ollut saatavilla, joten taksikeskuksesta tarjottiin lähettämään farmarimallinen kyyti paikalle.

Taksin takapenkkejä ei saatu Kullan ja taksikuskin yhteisistä yrityksistä huolimatta kunnolla kumoon, joten kiitimme kuskia ja päätimme kantaa laatikot kotiin. Siinä kuluikin tovi käsiä poltellessa. Jättilaatikoista oli huono saada kunnollista otetta. Eihän ne paljoa painaneet, mutta kymmenen kiloakin on todistetusti ilmaa enemmän.

Kuvassa toinen raahaamistamme laatikoista. Henkilö kuvassa on lähes kaksimetrinen, mikä antanee jonkinlaisen käsityksen mittasuhteista. ISOJA olivat. Tai ovat, miten sen nyt ottaa.

Innoissamme purimme laatikoiden sisällöt lattialle, mitä seurasi ensimmäiset epäilevät katseet. Ei noi nyt oikein näytä hyvältä, tuollaiset rumat möhköfantit. Mainoskuvissa niissä istui muuten aina joku ihminen, yksinään näyttävät vähän orvoilta. Vai onkohan vika tässä kämpässä? Miten tähän saa hyvän istuma-asennon? Ai näin. Tää on kyllä tosi kestävää kangasta ja helppo pyyhkäistä liat pois. Nää voi pestä koneessakin, jos tarve tulee. Tällainen on myös tosi monikäyttöinen. Mieti nyt kuinka hyvät nää on lastenhuoneeseen sitten joskus. Joo, vähänkö oisin ollut innoissani, jos mulla olis ollut pienenä tällainen!

Muutaman tunnin Fatboy-istumiskokemuksella selkäni oli kipeämpi kuin aikoihin. Kyllähän me käytiin kaupassa koeistumassa ennen ostopäätöstä ja hyvältä tuntui. Vaan miten muutaman minuutin istumisen perusteella mitään voisikaan sanoa. Kun tällä hetkellä nukun jo seitsemäsosan öistäni futonilla ja loput varapatjalla, en haluaisi enempää selkäni kestävyyttä testata. Varsinkin kun kotoa löytyy jo sohva (tosin eri värisenä kuin kuvassa), joka näyttää kivalta ja toimii todella loistavasti vierassänkynä. Vaan ei siinä hyvä istua ole. Pakko siis vain myöntää tappio ja lähettää möhköt takaisin sinne, mistä tulivatkin.

Ai, ei ne maksakaan palautuksen postikuluja, jos ulkomailta lähettää. Onneksi nuo näyttää maksaneen vain 22€/laatikko tännepäin, ei se nyt niin paha ole. Katsotaan, mitä Posti/Itella sanoo aiheesta. Economy-paketti kuulostaa hyvältä. Tän kokoisia paketteja ei sillä tosin voi lähettää, mutta tarkistetaan hinta maksimikoolla, kai se antaa jotain osviittaa. Yhteensä 97,00€. Huh. Tuolla Global Courier -tavaralähetyksellä voi näköjään lähettää isompiakin paketteja. Ai, ei muuten riitä maksimimitat siinäkään palvelussa. Katsotaan nyt kuitenkin hinta ihan mielenkiinnosta, taas maksimikoolla. 1271,20€.

Tungin ne takaisin laatikoihin. Out of sight, out of mind. Kuningasideoita? Anyone?

P.S. Suljen tuon kyselyn torstai-iltana ja vedän vastauksenne ja kommenttinne sen jälkeen yhteen. Vastauksia on tullut yli odotusteni :)

Hoping the sun will at least look at me

Koskapa pitkän loman jälkeinen paluu töihin ja jälleen kerran kauas kaikesta ei ole parasta elämässä juuri nyt, jollain sitä elämää pitää paremmaksi taikoa. Siinä auttavat esim. kaksi tummanharmaata Fatboyta, joita odotan saapuvaksi Saksanmaalta päivänä minä hyvänsä sekä kaksi kappaletta Tunto Designin M3-istuinta/säilytintä. Meillä nuo laatikot toimivat tällä hetkellä kakkoskodin sohvapöytinä (=saavat Fatboyt kavereikseen), jatkossa sitten yöpöytinä. Yöpöytiä emme ole koskaan aiemmin omistaneet eikä niitä nykyiseen makuuhuoneeseemme mahtuisikaan. Mutta joskus vielä on moisellekin luksukselle tilaa.

Kaivellessani kuvaa M3:sta huomasin Finnish Design Shopin etusivulla mainostettavan Iittalan Origo-sarjaan tulleita uutuuksia: Iittalan Origo-astiasto täyttää vuonna 2009 10-vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Alfredo Häberli suunnitteli uuden raikkaan värityksen, jossa yhdistyvät kaikki Origo-sarjan värit. Juhlavuoden astioissa on Origo 10-v. pohjaleima.

Alkuun katselin vähän hölmistyneenä, että mitä ne nyt on menneet tekemään (vieläkin katkerana siitä, että menivät muuttamaan ison Kartion muotoa rumemmaksi – mitä ilmeisimmin Kaj Franckilta kysymättä). Sit aloin tykätä: noissahan on ideaa. Ostin Kullalle lahjaksi oranssia Origoa aikana, jolloin muita värivaihtoehtoja ei vielä ollut tarjolla. Nykyisestä värikavalkadista en enää samaa valintaa tekisi, mutta meneehän nuo. Ja iloisena totean, että uusi juhlavuoden väritys kävisi tosi hyvin juurikin oranssin Origon kanssa. Kun taas esim. beigen parina tuo näyttäisi varmaan vähän hölmöltä. Kuinkahan kauan noita mahdetaan myydä?

Päivän biisi: Moby, Slipping away

Kuvat ja lainaus täältä.

Ihanuus

Olen viime viikkoina hurahtanut sisustus- ja designblogeihin, mikä on vallan piristävää vaihtelua esim. muotiblogeille, joita olen aiemmin erehtynyt selailemaan aivan  liikaa. Mikä siinä onkin, että  Blogilistan omista suosikeista on vaikea poistaa sellaisia sivustoja, jotka ei oikeastaan kiinnosta saati tarjoa inspiraatiota. Muutaman sain sentään lujalla tahdonvoimalla poistettua.

Selaillessani Sisustusta ja sitruunoita -blogin arkistoa löysin maininnan ranskalaisesta Domesticista ja olin myyty. Ollaan käyty Kullan kanssa aiemmin keskustelua sisustustarroista, jotka on mielestäni hienoimmillaan erittäinkin innostavia, Kullan mukaan ne ovat teinisisustusta. Toin keväiseltä Pariisin-matkaltani tuliaisiksi suurta jalkalamppua esittävän mustan tarran, joka ei ole edelleenkään päässyt paketista seinälle asti. Sen kohtalona taitaa olla kakkoskotimme koristaminen; ajattelin raahata sen huomenna pois täältä muun tavarakasan mukana.

Mutta siis: ei voi olla elämä kuin pelkkää hymyä, jos seinällä on meneillään vieressä näkyvä iloittelu :) Tuo vaatii toki seurakseen pelkistetyn sisustuksen, mutta siihenhän tässä muutenkin pyritään. Domesticin valikoimissa on mukana myös suomalaisten Klaus Haapaniemen ja Kustaa Saksin kuvia, ei kylläkään tällä hetkellä sellaisia, joita omaan kotiini haluaisin.

Sattumoisin myös Musta tuntuu -blogin Spots kirjoitteli eilen vieneensä jo aiemmin käytännön tasolle tilauksen, josta itse vasta haaveilen. Seinälle asti ei sielläkään sisustustarrataide tosin vielä ole päässyt :)

Kuva Domestic.

P.S. Päivitin myös tuota oikealla alhaalla näkyvää linkkilistaa.

Soihtuja pimeyteen

Kämpän sisustus on edelleen minimalismia henkivä. Sänkynä on toiminut jo kolme kuukautta patja lattialla, olohuoneen tärkein sisustuselementti on iso jalkalamppu. Nytkin kökötän keskellä olohuoneen lattiaa, sillä kovat tuolit eivät houkuta yhtään enempää. Sitten syyskuun ei ole liikoja tapahtunut.

Viime viikonloppuna päätimme tehdä asunnosta kodikkaamman ja lähdimme lamppu- sekä nojatuolijahtiin. Miten absurdi ajatus onkaan lähteä huonekalukaupoille julkisen liikenteen ehdoilla? Etenkin kaupungissa, missä ihmisiä tunnutaan tarkoituksellisesti ajavan pois joukkoliikenteen parista. Rakennetaan kauas keskustasta uusia asuinalueita, joissa palveluja on jo valmiiksi liian vähän. Ja ollaan niin ylpeitä. Rakennetaan markettihelvettejä. Otetaan muutaman kilometrin bussimatkasta hintaa 3,80€. Kannustavaa. Toivottavasti taantuma tätäkin asiaa ja raideliikennettä tervehdyttää. Muuten me ollaan pian yksi iso Teksas ja kuljetetaan läskiruhojamme monsteriautoilla jumbosta toiseen.

Kaupalle asti pääsimme, paluumatkaa varten ei käteistä kylläkään jäänyt. Muutaman lampunkin ostimme, täydentämään sarjaa. Vielä haaveilemme tästä: metrin halkaisija kattolampussa kuulostaa järjettömältä. Ja hienolta. Kahdesta pienestä lampusta kertyi pakkauksineen yllättävän paljon kannettavaa, bussia ei ollut tulossa ja tuskin olisimme pummilla onnistuneet matkaamaankaan. Niinpä päivittelimme kassalla, että pitääkö tässä nyt taksi tilata kotiin. Vaan eipä tarvinnut: myymälän nuori, mukava naismyyjä kuskasi meidät kantamuksinemme käytännössä katsoen kotiovelle asti. Merci beaucoup.

Nyt on valoa; johan kelpasi paistatella loisteessa (elämäni ensimmäisellä palkallisella) sairaslomallakin. Työviikko kutistui hetkessä kolmipäiväiseksi ja huomenna pääsen kotiin. Viimeinen edestakainen reissu ennen joululomaa. Melkeinpä voisin sanoa selvinneeni syksystä.

Vielä yksi asia mua tänään vähän hämmentää: miten ihmeessä Samuli voi yhtäkkiä näyttää siltä, miltä Saarioisten mainoksessa näyttää? Vähemmänkin mairittelevia hetkiä on herran elämässä ollut.

Uutta

Täällä ollaan. Itkenyt olen uudessa (koti)kaupungissani vain kerran, mikä lienee ihan tyydyttävä saldo. Tämä tapahtui sunnuntai-iltana Kullan lähtiessä tyhjien muuttolaatikoiden kanssa kotia kohti – yksin jääminen konkretisoitui kyyneliksi. Itse kävelin läheiselle kioskille ostamaan lohdutussalmiakkia, yritin näyttää reippaalta punoittavista silmistäni huolimatta ja haaveilin paluumatkalla pupusta. Jostain kummasta päähäni putkahti ajatus suloisesta pomppijasta, joka odottaisi minua tyhjyyttään kaikuvassa asunnossa töistä tullessani. Heti perään kyllä jo hymyilin itsekseni ajatukselle. Oikea primitiivireaktio: tyttö (jonka pitäisi olla ihan aikuinen jo) on yksin vieraassa kaupungissa (jälleen kerran, saanen huomauttaa) ja haluaa ympärilleen jotain suloista ja pehmeää karkottamaan yksinäisyyden tunnetta.

Makuuhuoneen sisustus koostuu tällä hetkellä kahdesta patjasta ja pienestä jalkalampusta. Olohuoneen yrittävät muodostaa pieni viherkasvi, vähän suurempi jalkalamppu (yksi haaveistani toteutui jo), matto ja rumahko peili. Todennäköisesti huomenna saan TV:n seuraksein. Sijoitan sen luonnollisesti lattialle maton viereen; TV-tasot, nojatuolit ja sohvat ovat yliarvostettuja. Television osto on kuulkaas nykyään helppoa: puhuessani eilen Skypessä Kullan kanssa tämä surffasi nettikaupasta edullisen laitteen. Muutamasta käyttäjän arviosta vakuuttuneena tilaus tuli tehtyä ja postimies kolkuttelee todennäköisesti huomenna ovellani paketti kainalossaan. Vaivattomuuden huippu.

Töissä on mukavia ihmisiä. Työn sisällöstä en vielä sano juuta enkä jaata. Kun en osaa tällä kokemuksella sanoa. Kaiken kaikkiaan olen vähemmän rikki kuin oletin. Perjantaina kotiin :)

Hymy hymynen

Pieniä iloja:

• Mulla on viikko lomaa, en ole oikein tajunnutkaan.
• Edellisestä johtuen saan nukkua tulevina aamuina pitkään (nukkuminen lienee ihanin asia elämässä).
• Tapasin tänään Kullan isotädin, vallattoman hauskan ja topakan 86-vuotiaan, joka asuu saman tien varrella kuin me. Pitänee mennä joku kerta kylään.
• Nautin sunnuntai-iltana olutta valkoviinilasista – juotuamme valkoviinin jo loppuun.
• Tänään on siivottu ja koti pölytön.
• Saamme sisustaa kakkoskotiamme jatkossa monella kauniilla esineellä, mm. näillä ja tällä. Hiljalleen ja minimalistisesti.

Kuva täältä.

Ihastus

Juhlin vuoden vaihtumista vaisusti, mutta hyvillä mielin. Alkoholitonna ja autoillen. Oli kivoja tyyppejä, hyviä pöperöitä. Illan aikana en saanut silmiäni irti taulusta, joka on meille tuloillaan, sitten joskus. Nyt se odottelee valmistumistaan tekijänsä seinällä. Taiteilijalle pitää antaa rauha saattaa tuotoksensa loppuun, joten kärsivällisyyttä pitää olla. Olemme tilanneet taulun ystävältämme keväällä 2004; prosessi on ollut pitkä.

Jos työ joskus valmistuu ja pääsee meidän seinällemme asti, tullee siitä yksi rakkaimmista esineistä kodissamme. Mä niin ihastuin siihen. Ja jatkan vanhaa ihmettelyäni: miksi, oi miksi hän ei myy taulujaan muiden iloksi. Kun on tuollainen taito.

Ole hyödyksi, tee jotain.

Eilinen ilta meni hukkaan. Koska koko ajan pitäisi tehdä jotain hyödyllistä (mikä tällä hetkellä tarkoittaa vain ja yksinomaan gradua), saan huonon omantunnon siitä, että vietän kokonaisen perjantai-illan turhuuksien parissa. Katselin tv:tä, söin ranskiksia, join limua, surffailin netissä ja selailin löytyisikö Ikean kuvastosta mitään hyödyllistä pikkusälää keittiöömme.

Tämä kaikki oli kieltämättä mukavaa, mutta en saisi. Kaikki kiva tulee sitten kun: kun alkuvuodesta valmistun, kun olen vain töissä ja voin illat omistaa itselle, Kullalle ja ystäville. Kun on vihdoin omaa rahaa tehdä sitä mitä haluaa. Mitähän se sitten on mitä haluan, kaiken tämän välivaihe-elämän jälkeen? Ja ymmärrämmekö ystävieni kanssa enää toisiamme niin kuin ennen kun kaikki “tärkeämpi” on vallannut alaa heidän tapaamiseltaan?

Kulta seikkailee tämän viikonlopun Helsingissä, minä SPSS:ssä. Konkreettinen esimerkki siitä, miten työssäkäyvän ja (työssäkäyvän) opiskelijan arki eroaa toisistaan. Mutta onhan minulla uudet hiukset torstaisen kampaajan jäljiltä. Jos siitä iloa ammentaisin. Torstai oli muutenkin toivoa täynnä, sillä saimme nyt toisella yrityksellä Ikean PS-kaapin kasaan ilman vaurioita.

Toisaalta minulla on tuossa vieressä myös tyhjyyttään huutava keittiö, josta en tiedä, pitäisikö sille itkeä vai nauraa. Niin kuin koko elämälle. Molempia vuorotellen, mikäs sen parempaa.