Väriterapiaa

Muutama viikko sitten piristyivät sekä Typyn huone että työhuone uudella tapetilla. Tapetointihommissa emme suinkaan olleet me, vaan kylppäriremontin tehneet pojat. Typyn huoneesta tuli ihanan kodikas kun seinien valkoisen korvasi tummempi väri. Varmaan vietämme siellä monta mukavaa ja rauhoittavaa hetkeä, kunhan elämä tasoittuu.

Vaikka seinät eivät saaneet kaverikseen mitään aiemmin kyttäämistani tapeteista, siivekkäiden lumo piti kuitenkin otteessaan. Molemmat tapetit ovat Pihlgren ja Ritolan mallistoa, suoraan 50-luvulta. Lastenhuoneen tapetiksi valikoitui Maaria Wirkkalan (Tapio Wirkkalan tytär) 4-vuotiaana taiteilema sinivihreä Enkeli. Tuo on mielestäni lastentapetiksi vallan kelvollisen näköinen. Epäilen kyllä, että saattaa muutaman vuoden kuluttua suorastaan innostaa piirtelemään seiniin. Täytyy sitten vain lykätä valkoinen kynä käteen :) Työhuonetta taas koristaa Birger Kaipiaisen Ken kiuruista kaunein.

Mistä tietää verkkoshoppailleensa vähintäänkin riittävästi?

Muistan luottokorttini numeron ulkoa, ihan tuosta vain. Yllätin itsenikin.

Äitiysvaatteiden tylsistyttämä mieleni kaipasi jotain uutta, kuten aiemmin intoilin. Viime viikolla minulle toimitti ihanaisen neuleen All Saints. Palvelu oli mitä parhainta: illalla tehty tilaus lähti seuraavana aamuna ja viipyi matkalla Briteistä kotiovelleni vuorokauden. Myös arvonta brittikokojen kanssa oli voitokas. Tällä viikolla sain sitten kengät, vihreät. Rajansa mustallakin.

Meillä on myös uusi matto, tyynynpäälliset ja verhot. Verhoja ei tosin roiku vielä missään paikallaan, verhotangotkin kun vielä kyhjöttävät nurkassa. Kulta lupaili eilen, että viikonloppuna kuullaan poraääniä. Eilen äippä riensi apuun ja imuroi koko huushollin sekä toimi vauvatelineenä. Viikon paras juttu, kiitos!

Kuva: Vagabond

Remontin lopputulema

Mielessä on tämänkin asian raportointi monena päivänä ollut. Kylppäriremontin valmistuminen – vaikka iso asia olikin – jäi armotta Typyn syntymän jalkoihin.

Tila on nyt muutamassa viikossa todettu käytännössä toimivaksi ja ulkoasuunkin olen tyytyväinen. Halpaa lysti ei ollut, mutta pääasia, että saimme muutettua ennen Typyn tuloa. Ohessa tämän päivän kuvasaalis kopperoisesta, johon mahtui kuin mahtuikin toivomani asiat.

Kotona keskitymme jatkossa muuttolaatikoiden tyhjentämiseen. Edessä on myös yhden tooosi pitkän ja muutaman pienemmän seinän maalaus. Remonttimiehen kanssa sovin juuri, että 4. marraskuuta on edessä tapetointiurakka. Jos viimeistään joulun pyhinä olisi järjestys huushollissa yllä – realistisia tavoitteita ottaakseni.

Lucky us

Taidamme olla onnekkaita. Remonttimiehet pitävät kiinni sovitusta aikataulusta tekemällä pitkää päivää ja työn jälki on huolellista. Kunhan saavat nykyisen urakan valmiiksi, aion kysellä poikia vielä tapetointihommiin sitten joskus.

Minityyppi on tajunnut pysyä kolossaan riittävän kauan. Edelleen näyttää siltä, että viikonloppuna pääsemme uuteen kotiin. Ensi viikon jos vielä saisin aikaa järjestellä tavaroita paikoilleen, kaikki olisi paremmin kuin hyvin.

Asunnon numero on 13. Epäonni vääräksi todistettu.

Seinien muodonmuutos

Kulta lähti työmatkalle sunnuntai-iltana palatakseen huomenna. Ei tullut hyvään väliin tuo reissu: tällä viikolla täytyy tehdä viimeisetkin remonttiin liittyvät päätökset. Vauhdilla pitäisi myös pakata tavaroita muuttolaatikoihin, samaan aikaan väsymys alkaa selvästi painaa enemmän. Elimistö käskee lepäämään;  pää toitottaa, että raada tyttö, raada. Vielä kun on aikaa.

Pojat olivat saaneet eilisen aikana laatoitusurakan jo varsin hyvälle mallille: lähes kaikki seinät ovat valmiit. Oletan, että tämän päivän aikana lattiakin on laatoitettu. Kolme seinää peittyy kiiltävään valkoiseen laattaan (25 x 40), yksi on harmaata täynnä. Harmaata seinää vasten kiinnitetään aikanaan valkoinen, korkeakiiltoinen allaskaappi. Lisäksi seinälle ilmestyy peilikaappi, joten yleisilme kuvaan nähden vielä vaalenee.

Yritin ottaa lähikuvan havainnollistamaan harmaan laatan pintaa, mutta työmaavalaisimen ja keskinkertaisen kameran avulla tulos on mitä on. Pinta on jokseenkin kangasmainen ja se paikoittain pikkiriikkisen kimaltelee valon tullessa oikeasta kulmasta.

Lattialaataksi valikoitui tummanharmaa 10 x 10. Jälkeenpäin mietin, että lattialaatan sävyksi olisi voinut vaaleammankin valita. Pelottaa, että lähes musta lattia saa tilan näyttämään ahtaalta. Ihan kuin se ei juuri sitä olisi. Saumausaineiden sävyt ovat erittäin lähellä kunkin laatan sävyä, sillä saumojen muodostamaa ruudukkoa en suotta halua korostaa.

Remontin väliraportti

Ihme ja kumma: remonttimme saattaa valmistua aikataulun mukaisesti. Jos pojat saavat taiottua viidessä päivässä kuvissa näkyvästä tilanteesta käyttökelpoisen kylpyhuoneen, onnittelut heille. Näin ainakin vielä pari päivää sitten lupailivat, kun asiaa jälleen tiedustelin. Äitini on ystävällisesti tarjoutunut siivousavuksi ensi perjantaina ja pyrimme muuttamaan suurimman osan tavaroista viikonlopun aikana. En edelleenkään ota muuttopäivää annettuna, mutta olishan se ihanaa.

Laatoittaminen piti alun perin aloittaa jo perjantaina, mutta eivät ehtineet vesieristeet kuivumisineen ajoissa. Heti huomisaamuna isännöitsijä tulee kuitenkin tarkastamaan tilanteen ja seinät alkavat saada kauniimpaa pintaa ylleen.

Ylemmässä kuvassa näkyy uusi kotelo, jota edellisestä hieman laajennettiin. Näin huoneistoon tulevat putket saatiin kokonaan piiloon, tuosta jatketaan sitten kromiputkella pintavetoina. Kuvan kupariputki on väliaikaisratkaisu: asuntomme ainoa  vesipiste tällä hetkellä. Sen vieressä on muovipussilla tukittu vessanpöntön viemäri ja etualalla allaskaapin alle jäävä lattiakaivo.

Alemmassa kuvassa näkyvä toinen lattiakaivo on keskellä suihkunurkkaa, jonka oikealle puolelle sijoittuu pesutorni. Pesutornin paikalleen saamisessakin tulee olemaan oma jännitysmomenttinsa, sillä kylpyhuoneen oviaukko on 60 cm leveä, mikä on erittäin lähellä pesukoneen ja kuivausrummun syvyyttä/leveyttä.

Remontissa joudutaan tekemään kaksi suurta kompromissia, joiden kanssa on vain opittava elämään. Molempien taustalla on tilan ahtaus, joka rajoittaa pöntön sijoittelua. Ensinnäkin pönttö on mitä todennäköisimmin asetettava vinoon. En vain siedä vinossa olevia asioita, suorat linjat ovat niin paljon kauniimpia. Toisekseen pöntön tullessa turhan lähelle suihkunurkkaa suihkun yhteyteen ei järkevästi saada mahtumaan aukeavaa lasiovea. Suihkun ja pesutornin väliin tulee kiinteä lasiseinä, mutta kulman toinen sivu täytyy toteuttaa suihkuverholla. Se nyt vaan ei sovi kokonaisuuteen. Mutta minkäs teet kun muutakaan ei mahdu.

Mummoilua

Nyt taitaa vähän viirata: harkitsen amppelin hankkimista. Hohhoijaa. Uuden asuntomme edellinen asukki on ollut jonkin sortin riiputusfanaatikko, sillä katossa on koukkuja kaikkien mahdollisten ikkunoiden edessä sekä laajennetuissa oviaukoissa. Ja vähän muuallakin. Pelkästään parvekkeen katossa on 7 (seitsemän) koukkua. Väkisinkin puskee mieleen ajatus, revinkö kaikki alas vai voisiko niille keksiä hyötykäyttöä. Keittiön työtason edessä on ikkuna, ainakin siihen on kuviteltavissa viherkasvi kodikkuutta tuomaan.

Mutta siis, kaksi silmääni edes jotenkuten miellyttävää amppelia olen bongannut. Toinen on Cult Designin Cornus, toinen Else Designin Henga. Mittojen perusteella vaikuttavat molemmat melko pieniltä, kenties pitäisi hullutella kunnolla ja hankkia heti kaksin kappalein.

Vinkkejä muista siedettävän näköisistä? Tai mistä vain kivan näköisistä roikkuvista sisustuselementeistä?

Kuvat napattu yllä olevilta sivuilta.

Arpomista

Tänään pysyttelin kokonaan poissa uudelta asunnolta: tilannekatsausta en sentään malttanut olla soittamatta. Koska pojilla tuntui olevan homma hallussa, mitä minä sinne pölyn keskelle pyörimään. Huomenna täytyy tosin mennä putkimiehen kanssa neuvottelemaan putkivetojen sijainnista kuivauspatteria ajatellen.

Mun on jotenkin kauhean vaikea hahmottaa, miltä kokonaisuus tulee näyttämään. Tämän vuoksi yksinkertaisetkin päätökset tuntuvat välillä ylitsepääsemättömiltä – ette usko kuinka paljon voikaan jahkata kuivauspatterin, suihkukulman/-seinän ja valaisinten kanssa. Paljon. Myös öisin kun uni ei meinaa tulla silmään. Kun vain kylpyhuoneessa olisi neliömetri lisää tilaa, niin kaikki olisi vaivattomampaa. Ei tarvitsisi tehdä kompromisseja.

Jotta elämä ei olisi yhtä remonttia, tänään olen hieman levännytkin. Ja sain otettua mahakuvan, ensimmäisen yhdeksään viikkoon. Ohessa Typyn kotikolo kun laskettuun aikaan on tasan kolme viikkoa. Kolme, apua! Fyysisesti kaikki on viikkoihin nähden ok, henkisessä tilassa alkaa näkyä pikkuruisia vekkejä. Ja elimistö taitaa valmistaa mua yövalvomisiin, uni on kateissa.

Juttelin tänään ystäväni kanssa, jolla on laskettu aika päivää myöhemmin kuin itselläni. Hän toivoi synnyttävänsä ensi viikolla, minä siinä neljän viikon kuluttua. Toiveensa kullakin.

Hupsankeikkaa

Eilen oli asunnon ensinäyttö, joka aiheutti levottomuutta. Näytön lähestyessä Kulta pohti, tuleekohan ketään paikalle ja minä mietin, että jos tulee, ovatko tavaramme turvassa. Itse aiemmin näytöissä kierrellessäni ei ole moinen seikka mieleeni juolahtanut. Nyt kun kyse oli omasta kodista, ajatus pitkäkyntisistä alkoi vaivata. Teki mieli piilottaa kaikki vähänkin arvokkaan näköinen jonnekin kaapin perukoille.

Näyttötappioita ei ainakaan vielä olla huomattu. Paikalla oli ollut n. 40 ihmistä, joten välittäjällä oli ollut vaikeuksia hallita tilannetta. Tarjouksia tuli heti näytön jälkeen kolme, joista yksi juuri sen verran kuin pyysimmekin. Neljä tuntia näytön loppumisesta oli nimet paperissa. Ostajat haluavat maksaa meille noin 15 % käsirahan jo tällä viikolla. Käy.

Nyt voin rauhassa täyttää kämppää muuttolaatikoilla, enää ei ylimääräisiä pyörijöitä ole tuloillaan. Ihan uskomatonta, että myynti oli tässä.

Asunnon lupasimme tyhjentää lokakuun puoliväliin mennessä. Remonttimieheltä tänään varovasti kyselin, pitääkö suunniteltu aikataulu. Lupaili, että ensi viikon jälkeen olisi valmista, niin kuin on puhuttu. Pelivaraa remontin valmistumisesta asunnon luovutukseen jää siis noin kuukausi. Myös Typy tullee jossain kohtaa tuolla välillä. Onhan tässä näitä epävarmuustekijöitä olemassa, mutta juuri nyt näyttää valoisalta.

This used to be our bathroom

Jossain vaiheessa ennen remontin alkua Kulta suunnitteli purkutöiden hoitamista itse. Onneksi muut työt painoivat päälle ja tuokin rasti jätettiin ammattilaisille. Välineet, voimat ja ideat olisivat loppuneet kesken alta aikayksikön. Kylpyhuoneessa ollut amme oli valurautaa ja se oli muurattu paikoilleen paksuilla punatiilillä. Remonttimiehen arvion mukaan amme painoi parisataa kiloa ja sen irrottamisessa jouduttiin lopulta turvautumaan hillittömän kokoiseen rautakankeen.

Onneksi en ollut paikalla tuhoamistyön ollessa käynnissä. Saapuessani asunnolle miehet lopettelivat työpäiväänsä ja koko asuntoon oli kunnollisista suojauksista huolimatta laskeutunut punainen tiilipöly. Remonttimiehistä puheliaampi päivitteli käytävään kaikunutta meteliä.

Mutta hei, projekti etenee eikä kosteusyllätyksiä löytynyt.

Kylppäriremontti, osa 1

Tänä aamuna olin kahdeksalta vastaanottamassa remonttimiehiä, jotka aloittivat urakkansa kuvan mukaisesta lähtötilanteesta. Kyseessä on siis 50-luvun lopulla valmistunut kerrostaloasunto, joka on muuten remontoitu, mutta kylpyhuone on edelleen lähellä alkuperäisilmettään. Lienee melko harvinaista, että edes putkiremontin yhteydessä ei ole laattoihin koskettu. Tänään koetan pitää itseni ja ajatukseni ainakin hetken poissa uudelta asunnolta, sillä tiedän, että massiivisista purkutoimista syntyvä pöly ja möykkä on omiaan nostamaan stressitasoa. Ihan yhtä varmaa on, että viimeistään illalla uteliaisuus voittaa.

Remontissa haastavinta on tilan vähyys: pinta-alaa on vain 3 m², johon on tarkoitus saada mahtumaan allas, suihkukulma, pönttö sekä pesutorni. Ja kuivauspatteri sekä tietysti vähän säilytystilaakin.  Avaruutta haetaan suurilla valkoisilla laatoilla, joita tulee kolmelle seinälle, sekä riittävällä valaistuksella.

Esittelen valitsemiamme materiaaleja sitä mukaa kun pääsevät paikoilleen. Tarkoitus on myös raportoida remontin  myötä esiin nousevista ongelmista – en edes kuvittele, ettei sellaisiin törmättäisi. Valmista on luvattu perjantaina 18.9., tuohonkin suhtaudun realistisen skeptisesti.

Remontin jälkeen sitten vielä muutto. Typy voisi tulla vasta lokakuun alussa, jooko? Taidan olla harvinaislaatuinen odottaja toivoessani myöhäistä toimitusta.

Katsokaas kun…

mulla on ollut puuhaa. On pitänyt tehdä hankintoja maanantaina alkavaa kylpyhuoneremonttia varten. Remontin alku siis viivästyi parilla viikolla alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta minkäs teet.  Ja Typylle tietty kanssa on monenmoista osteltu. Siinä sivussa on remontoitu vanhaa asuntoa myyntikuntoon sekä juhlittu veljen häät (mekko mahtui kuin mahtuikin edelleen päälle). Asunto menee myyntiin ensi viikolla, joten maanantaihin mennessä täytyy tehdä viimeiset viilaukset ja ottaa edustavat kuvat.

Kutsuimme neljä kiinteistönvälittäjää toissa viikolla kylään: siinä sitten lätkäisivät rakkaalle kodillemme hintalapun. Jotenkin stressaavaa, että vieras ihminen tulee sanomaan, minkä arvoinen meidän turvapaikka on. Ja taas saan pidätellä itkua kun mietin, että joudutaan oikeasti tästä luopumaan; viidessä vuodessa on ehtinyt kovasti kiintyä.

Ei sekään järin innostava ajatus ole, että pian tänne tulee myös laumoittain(?) ventovieraita asunnonmetsästäjiä availemaan kaapinovia. Näillä näkymin ensimmäinen näyttö on ensi viikon sunnuntaina. Todella toivon, että joku rakastuu ensisilmäyksellä, kuten meille kävi, ja pitää jatkossa armaastamme hyvää huolta.

Kaiken tämän kiireen keskellä pyörii mielessä myös se, että Typyn laskettuun aikaan on enää kutakuinkin kuukausi. Koska kylpyhuoneremontin valmistuminen koittaa aikaisintaan reilun kolmen viikon kuluttua, olisi pienen paras olla ottamatta varaslähtöä. Nih.

Vapaus

Viime aikoina tapahtunutta:

• Muutto, kotiinpaluu, kesäloma! Voi tätä onnea.
• Viikonloppuna vietettiin ensimmäisiä isoja häitä tyttöjen keskuudessa. Meidän omathan oli pikkuiset ja salaiset.
• Remonttimies jätti keskiviikkona tulematta sovittuun suunnittelupalaveriin. Grr. Lupasi tulla ensi maanantaina. Katsotaan, miten käy.
• Ostettiin pesutorni. Käytiin katsomassa niitä tasan yhdessä kaupassa ja päätös oli nopea. Jotenkin ei vain jaksanut miettiä. On sitä elämässä tärkeämpiäkin päätöksiä. Kuivausrumpu, jihuu!
• Kävin eilen ensimmäistä kertaa omassa neuvolassa. Ensimmäistä kertaa tuli myös tunne, että paikka on nimensä veroinen ja musta huolehditaan. Tätä ennen en ole pakollisia arvojen seurantoja lukuunottamatta saanut käynneistä oikein mitään irti. Pääsen vihdoin myös äitiyspolikäynnille, kysymään kaikki ne lääkitykseen liittyvät kysymykset, joihin kukaan ei ole halunnut tätä ennen vastata. Terkka oli suorastaan äimistynyt, kuinka huonosti asia on kohdallani tähän asti hoidettu. Niin minäkin. Ei varsinaisesti haittaa sekään, että käyntiin liittynee myös ultraus. Päästään moikkaamaan tyyppiä ja saadaan kenties varmistus sukupuolesta.
• Sain ensimmäistä kertaa arvion siitä, miten päin Typy hengaa ja minkä kokoinen hän on. Kuulemma siro vauva mahassani majailee.
• Kävin äipän marjapensaissa siskontyttöjen kanssa. Saaliina vadelmia sekä mustia, valkoisia ja punaisia viinimarjoja.
• Mun on tosi hyvä olla nyt.

Iloiset hyvästit

Tänään on laskettuun aikaan tasan kaksi kuukautta. Syyskuun loppu on ovella hups vain äkkiä, sillä siihen asti päivät on täytetty tehokkaasti muutoilla, remonteilla ja sisustuksella. Kulta sai eilen avaimet uuteen asuntoon; olisin halunnut olla siellä mukana tutkimassa, suunnittelemassa, siivoamassa. Mitä vain, mikä tekee asunnosta valmiimman, omemman. Perjantaina on sitten tavaroiden raijaus kakkoskodista suoraan sinne. Varsinainen muutto uuteen tapahtuu kylpyhuoneremontin valmistuttua, sitten joskus. Kantopuuhista vastaavat nyt Kulta ja veljeni. Itse siivoan, pakkaan ja organisoin.

Tuntuu valtaisan helpottavalta saada yksi asunto käsistä pois ja jättää kaupunki taakseen. Ensi viikolla joudun tosin palaamaan vielä kahdeksi päiväksi töihin, mutta mitäs niistä. Sen jälkeen alkaa maailman pisin loma (jota viisaammat kieltävät lomaksi kutsumasta). Elämä muuttuu kyllä kertarysäyksellä kun lähes 1½ vuoden kakkosasuntokämppäily ja koti-ikävä vaihtuu jokapäiväiseen kotona oloon. Sunnuntai-iltaisin ei enää tarvitse pakata laukkua ja suunnata junalle, jättää viikonloppua kesken. Eikä edes töihin tarvitse aamuisin vääntäytyä. Toivottavasti Typy on yhtä aamu-uninen kuin äitinsä.

Tsirp tsirp

Valkoisia seiniä olemme muuttaneet viihtyisämmiksi aiemmin vain maalaamalla. Tapetointi on tuntunut ajatuksen tasolla jotenkin hankalalta, vaikkei todellisuudessa sitä varmaan olekaan. Ei vanhojen seinien tasoittaminen maalauskelpoiseksikaan herkkua ole. Nyt on uuden asunnon myötä kuitenkin tapetti-into huipussaan. Itse en aio kuitenkaan yrittää, tehköön ammattilainen. Löysin tänään lisää harmaita kuvia seinillemme.

Tapetit järjestyksessä vasemmalta oikealle:

1. Ferm Living, Wilderness
2. Cole & Son, Cow Parsley
3. Ferm Living, Birds on Branches
4. Marimekko, Frekvenssi
5. Cole & Son, Woods

Noista tämänhetkinen suosikki on tiputapetti – väritys kenties tekee sen. Woods olisi myös kaunis ja seesteinen, vaikkakin jo monessa paikassa nähty.

Kaikki kuvat napattu Seinäruusun sivuilta.