Iloiset hyvästit

Tänään on laskettuun aikaan tasan kaksi kuukautta. Syyskuun loppu on ovella hups vain äkkiä, sillä siihen asti päivät on täytetty tehokkaasti muutoilla, remonteilla ja sisustuksella. Kulta sai eilen avaimet uuteen asuntoon; olisin halunnut olla siellä mukana tutkimassa, suunnittelemassa, siivoamassa. Mitä vain, mikä tekee asunnosta valmiimman, omemman. Perjantaina on sitten tavaroiden raijaus kakkoskodista suoraan sinne. Varsinainen muutto uuteen tapahtuu kylpyhuoneremontin valmistuttua, sitten joskus. Kantopuuhista vastaavat nyt Kulta ja veljeni. Itse siivoan, pakkaan ja organisoin.

Tuntuu valtaisan helpottavalta saada yksi asunto käsistä pois ja jättää kaupunki taakseen. Ensi viikolla joudun tosin palaamaan vielä kahdeksi päiväksi töihin, mutta mitäs niistä. Sen jälkeen alkaa maailman pisin loma (jota viisaammat kieltävät lomaksi kutsumasta). Elämä muuttuu kyllä kertarysäyksellä kun lähes 1½ vuoden kakkosasuntokämppäily ja koti-ikävä vaihtuu jokapäiväiseen kotona oloon. Sunnuntai-iltaisin ei enää tarvitse pakata laukkua ja suunnata junalle, jättää viikonloppua kesken. Eikä edes töihin tarvitse aamuisin vääntäytyä. Toivottavasti Typy on yhtä aamu-uninen kuin äitinsä.

Kadonnut stressimöykky

Aina välillä livahtaa mieleen ajatus, millaista arki tulee pikkutyypin kanssa olemaan. Millaisia vanhempia meistä tulee ja onkohan hän tyytyväinen oloonsa meidän kanssamme?

Jotenkin vain en ole päässyt yhtään syvemmälle tuohon ajatusketjuun sisälle, kunnes se jo katkeaa. Katkeaa siihen, että kaikki menee varmasti ihan hyvin. En ole aina maailman kekseliäin ihminen, mutta järkevät ratkaisut tuleviin ongelmiin löytynevät. Jos ei omin avuin, niin turvaverkko on loistava. Löytyy isovanhempia, isomummu sekä liuta vauvallisia ystäviä. Joten mikäs tässä. Vilpittömästi uskon, että pärjätään ja nautitaankin uudesta elämästä.

Tiedä sitten, pitäisikö panikoida enemmän. Mut en mä jaksa. Aiemmin stressasin ihan kauheasti kaikesta, nykyään enemmänkin soljun virran mukana eteenpäin. Aiemmin mua ärsytti ihmiset, jotka opastivat kulunein sanoin: ”Asioilla on tapana järjestyä”. Samaan aikaan itsestä tuntui, että miten ihmeessä tämä kaikki järjestyy.

Melkein voisin liittyä kuoroon. Pysyn kuitenkin edelleen erossa kliseisistä lausahduksista.

Tavaravuori paisuu

Koska maha riittää typyn asunnoksi enää maksimissaan kolme kuukautta, on alkanut varustautuminen elämään ulkomaailmassa. Liikkuminen hoituu jatkossa Tricot-Slen -kantoliinan sekä Brion Go-vaunujen avulla, kylvyssä meillä taas käydään Flexi Bathissa. Kaikkien väritys liikkuu akselilla valko-harmaa-musta. Pienimpiä vaatteita tuntuu olevan riittävästi, varsinkin kun jotain ihan varmasti vielä lahjaksikin saamme.

Hoitopöydäksi tullee Ikean Sniglar, jota aion tuunata Maijun innoittamana. Kankaiden tilalle voisi tietty naputella kiinni myös muuhun sisustukseen sointuvalla sävyllä maalattua tai vaikka tapetoitua vanerilevyä. Katsotaan nyt mitä keksin. Voisin laittaa kuvia kun on valmis.

Nukkumispuoli sen sijaan aiheuttaa vielä hieman päänvaivaa. Päätin jo muutama vuosi sitten, että jos meille lapsia tulee, hankintalistalle päätyy Seimin Peti. Netistä sitä olen tasaisin väliajoin ihaillut, hinta vain on hirvittävä. Kävimme viikonloppuna katsomassa tuotetta liikkeessä ja salaa toivoin, että laadussa tai ulkonäössä olisi jotain sellaista vikaa, mikä vähentäisi ostohaluja. Mutta ei, se näytti paremmalta kuin kuvissa. Ja tukevalta. Ja ajattomalta. Kakkosvaihtoehtona on sitten Ikean Gulliver-pinnasänky, josta on myöskin tuunaamalla saatu aikaan vaikka mitä. Hinta on alle kymmenesosa Pedin hinnasta, mikä laittaa miettimään, yhä uudelleen.

Kiittäisivätköhän jälkipolvet jos Petiin sijoittaisimme? Samalla tavalla kuin itse olen kiitellyt vanhempiani, koska ovat jo yli 30 vuotta sitten ymmärtäneet Muuramen kalusteiden säilyvän arvon.

Vielä loppukevennykseksi: kuulin tänään aamukahvilla sellaisia juttuja työkavereitteni synnytyksistä ja niiden aiheuttamista alapäävaurioista, joita en olisi halunnut tietää. Tilanne oli kuin terapiaistunto, jossa ihmiset purkivat omia, synnytyksiin liittyviä traumojaan mahani olemassaolon valtuuttamina. En kokenut saavani arvokasta tietoa tulevaa ajatellen; koin myötähäpeää.

Tsirp tsirp

Valkoisia seiniä olemme muuttaneet viihtyisämmiksi aiemmin vain maalaamalla. Tapetointi on tuntunut ajatuksen tasolla jotenkin hankalalta, vaikkei todellisuudessa sitä varmaan olekaan. Ei vanhojen seinien tasoittaminen maalauskelpoiseksikaan herkkua ole. Nyt on uuden asunnon myötä kuitenkin tapetti-into huipussaan. Itse en aio kuitenkaan yrittää, tehköön ammattilainen. Löysin tänään lisää harmaita kuvia seinillemme.

Tapetit järjestyksessä vasemmalta oikealle:

1. Ferm Living, Wilderness
2. Cole & Son, Cow Parsley
3. Ferm Living, Birds on Branches
4. Marimekko, Frekvenssi
5. Cole & Son, Woods

Noista tämänhetkinen suosikki on tiputapetti – väritys kenties tekee sen. Woods olisi myös kaunis ja seesteinen, vaikkakin jo monessa paikassa nähty.

Kaikki kuvat napattu Seinäruusun sivuilta.

Eräs turhautunut pallomaha

Töissä kalenteri näyttää pelottavan tyhjältä. Kokonaisia työviikkoja on edessä enää neljä, mutta jäljellä olevista tullee sitäkin pitkästyttävämpiä. On kovin turhauttavaa kuluttaa sekä päivät töissä että illat kakkoskodissa miettien, mitä ihmettä sitä tekisi. Samaan aikaan kotona olisi hirveästi hoidettavia asioita, joista vähäisin ei ole remontti. Täältä ei kuitenkaan noin vain lähdetä illaksi kotiin: edestakaiseen matkaan kuluu kahdeksan tuntia.

Todennäköisesti kykyni suoriutua remontti- ja muuttopuuhista ei mahan kasvamisen myötä lisäänny. Ottaisin ehdottomasti palkatonta vapaata viikon tuossa välissä, jos se ei vaikuttaisi äitiys- ja vanhempainpäivärahan suuruuteen. Ehkä päivän tai pari kuitenkin?

Ohessa kuva nykytilasta, raskausviikkoja tasan 28. Viidessä viikossa tapahtunutta kehitystä voi tarkkailla täältä. Vaikka vatsa tuntuu kasvavan hurjaa vauhtia ja Kulta päivittelee aina viikonloppuisin, kuinka suuri muutos viikossa on tapahtunut, kuva ei yllättäen kerro samaa. Häh!? Musta tuo näyttää ihan samalta, vaikkei todellisuudessa olekaan.

Viikonloppuna edessä on vauvantarvikepainotteinen shopping spree. Tärkeimpinä päätettävinä/ostettavina vaunut, sänky ja hoitopöytä, käyntikohteina ainakin Seimi, Vaunu-Aitta, Pino ja Ikea.

Heräsin viime viikolla ajatukseen, että ensi kuun jälkeen on syyskuu, jolloin meillä saattaa jo hyvinkin olla minitypy seuranamme. Tässä vaiheessa on vain pakko luottaa sokeasti siihen, että loman alun ja lasketun ajan väliin jäävät 7½ viikkoa pelastavat tilanteen kuin tilanteen. Kylpyhuoneremontti uudessa asunnossa alkaa 17. elokuuta, toivottavasti valmistuu ajoissa.

Edit 7.7. Valituksiini on vastattu. Sain lomailevalta esimieheltäni hetki sitten tekstiviestin, jossa annettiin lupa tehdä töitä (=jatkaa lueskelua) kotoa käsin työtilanteen niin salliessa. Lienee saanut vinkkiä, että rauhallista on minullakin täällä.