Lähetin eilen erään meilin, jonka liitteenä oli eräs kaksi vuotta piinannut tiedosto. Tsuipadui. Voi tätä tyyneyden ja helpotuksen määrää. Ihana tunne kun tietää, ettei voi gradua enää viilata, vaikka haluaisi. Enkä muuten halua.
Huomenna kotiin muutaman viikon tauon jälkeen. Pois tästä tylsästä kaupungista, jossa kaikki on sunnuntaisin kiinni ja kuollutta.
Voi meidän työyhteisöä. Kun kaikki hukkuvat töihinsä eikä kellään ole aikaa, mihinkään. Haluaisin vaihtaa ajatuksia ammatillisista asioista, kysyä neuvoja. Ihan vaikka vaihtaa kuulumisiakin joskus. Kaipaan sitä, että joku tulee koputtamaan ovelle ja pyytää kahviseuraksi. Itse teen päivittäin ylitöitä enkä ehdi hoitaa edes välttämättömiä. Kokemustahan tänne toisaalta on tultu hakemaan ja tällä vauhdilla tulee tuokin maksimoitua.
Tänään selvisi, että työsopimukseni jatkuu huhtikuussa 4 päivällä aiottua pidempään, wohoo. Kysymys tuli yllättäen, joten lupasin tehdä vielä tuon pätkän. Ihan sama. Jos kysymys olisi koskenut 4 kuukautta, olisinkin jo miettinyt tarkkaan, mitä haluan.
Olisin mielelläni kysellyt esimieheltäni enemmänkin jatkosta, mahdollisista töistä tämän jälkeen. Vastaukseksi kuulin, ettei tänään ehdi jutella. Edes viittä minuuttia. Eikä muuten ehdi seuraavaan kahteen viikkoon, sillä loma kutsuu. Mulla vain sattuu loppumaan työsopimus vajaan kahden kuukauden päästä eikä aikailulle kovin kauaa ole sijaa. Juuri kun olen saamassa edes jollain tasolla otetta uudesta työpaikasta, seuraavaa kärkkymään. Tervetuloa pätkätyökierteeseen.
On näin ollen alettava etsiä töitä muualta, sieltä, missä koti on. Sieltä, missä vietin mukavan syksyn. Onnekseni minulta jo kyseltiinkin, miten olisin keväällä/kesällä käytettävissä. Toivo on siis korkealla ja jos ei heti tärppää, voimiakin voin välillä kerätä.
Toivottavasti ensi kesään kuuluu myös Kulta. Ankean loskakauden voi helpommin viettää yksinäänkin, auringosta haluan nauttia muiden kanssa.
tuo lauantai, ihan niin kuin toiveissa oli. Eilen kolotti takaraivoa, mikä ei kuitenkaan riittänyt kumoamaan sitä hyvän olon tunnetta, joka ihme ja kumma oli vihdoin löytynyt. Ruoasta, viinistä ja ennen kaikkea ystävistä. Vitsit mä oon hölmö kun täällä vain itsekseni istun ja surkuttelen elämää. Kun vois senkin ajan elää.
Eilen illalla tulimme tänne kimppakyydillä isän ja veljen kanssa. Mut oli suunniteltu kuskiksi, mutta kieltäydyin kunniasta. Kun väsytti. Täällä sitten söimme äipän mukaan laittamia pakastepizzoja. Pojat söivät makuuhuoneen lattialla istuen ja jalkapalloa katsellen. Vatsat täynnä jatkoivat sitten matkaansa etelään. Tällaisia ollaan, ees taas reissataan töiden ja opiskelujen perässä, kuka minnekin.
Tänään töistä tullessani ei ollut vielä ihan pimeää. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Ensinnäkin päivä pitenee hiljalleen – kesä, kesä, here I come – ja toisekseen lähdin tänään jo puoli viiden aikaan töistä. Harvinaista herkkua, vaikka työpäivä periaatteessa neljältä loppuukin. Huomiselta työpäivältä peruuntui osa hommista, joten saan tehtyä huomisen aikana rästitöitä pois eikä tarvinnut tänään koko iltaa pakertaa.
Tänään oli vapaapäivä töistä, joten saan viettää kotona kokonaiset kolme päivää. Seuraavat kaksi viikonloppua kuluvatkin sitten poissa täältä. Ensimmäisen niistä olemme Kullan kanssa Helsingin suunnalla, jälkimmäisenä saan opiskelukaverini vieraaksi kakkosasuntooni.
Töissä on ihan yhtä kiire kuin aiemminkin ja hommat kasautuvat uhkaavasti. Rutinoitumisesta on kuitenkin jo pieniä viitteitä ja stressitaso sen myötä hieman laskenut. Lisäksi olen käynyt kahdesti hierojalla, mikä tuntuu helpottavan päänsärkyä. Valoa näkyvissä siis, jo oli aikakin.
Siirtyi tuo mun valmistuminen kuukaudella, joten ihan vielä en pääse sitä iloa huutelemaan. Kun alkoi olla liian paljon stressi-itkua päivissä enkä fiksuna ihmisenä sentään viitsinyt itseäni kokonaan hajottaa. Osoittivatpa läheisetkin jo huolestumisen merkkejä mun hyvinvoinnistani.
Huomenna on joka tapauksessa ohjelmassa juhlintaa ihanien ystävien kanssa. Jo aiemmin mainitsemani hilpeä humala kuulostaa edelleen hyvältä. Aamulla kampaaja, sitten shoppailua ja vielä vähän kokkausta iltaa varten.
Kommentoitua