Tapahtui talossa

Päivänä eräänä astuin sisälle kerrostalomme ulko-ovesta töistä tullessani ja käytävän rappusilla nuori äiti nosti kopassaan makoilevaa vauvaa. Vieressä olevan vaunuvaraston ovi oli auki ja isännöitsijämme huuteli sieltä tervehdyksiä. Heidät ohitettuani tämä eläkeläisherra huuteli perääni: “Katsopas siitä vähän vauvan mallia!” ja hissin ovelle ehdittyäni jatkoi: “No, katsoitko?”

Talossa on siis huomattu nuorenparin astuneen avioon. Autommekin on vaihtunut tilavampaan, joten mikä olisikaan se luonnollinen seuraava askel.

Mua huvitti tuo tilanne. Pääsinkin juuri sanomasta, että ei ole liikoja kyselty ja vihjailtu. Herra isännöitsijä on yleensä tiukan asiallinen, mutta tarpeen tullen leppoisaa huumoriakin löytyy. Hänen kanssaan kannattaa pysytellä hyvissä väleissä ja juuri niin olemme tehneetkin, sillä olemmehan osakkeenomistajia, kunnollisia ja hyvin koulutettuja nuoria.

Herra isännöitsijä on sellainen ikäpolvensa edustaja, josta melko nopeasti paistaa esille älykkyys ja tietoisuus maailman tapahtumista. Vanhenevat, arvonsa tuntevat herrasmiehet pehmenevät iän (ja lastenlasten) myötä, samaa olen havainnut isässänikin. Kun ei ne enää jaksa koko aikaa tärkeillä; ovat huomanneet, että joskus voi antaa mennä vain, huudella viattomille pikkuplikoille puolihuolimattomia kommentteja. Ja olla kiva ja ystävällinen, siitä ei oma asema kärsi.

Kestäisiköhän sen?

Sain eilen työtarjouksen kaukaa idästä. Täytynee harkita tarkkaan. Vaikka työ olisi pitkän junamatkan päässä, se olisi aika tarkalleen juuri sitä, mitä etsin. Kyseessä on seitsemän kuukauden sijaisuus; kai sen ajan asuu missä vain. Asuuko? Kaupunki on pieni, mutta sinänsä varmaan mukava. Ja itäsuomalaisista ihmisistä mulla ei ole huonoa sanottavaa. Luulisin sinne olevan huomattavasti helpompi kotiutua kuin esim. Länsi-Suomen sisäänpäin lämpiäviin kyliin ja kaupunkeihin.

Mutta silti: ahdistuisinko yksinäni vieraassa kaupungissa lähimpienkin ystävien asuessa muutaman sadan kilometrin päässä. Tutustuisinko uusiin ihmisiin, löytäisinkö ystäviä, edes kavereita?

Työ olisi vastuullista ja koulu varmasti kova, mutta opettavainen. Saisin todella arvokasta työkokemusta, jonka turvin voisin sitten koettaa hakeutua takaisin tutummalle maaperälle. Täytyisi tietysti vuokrata sieltä toinen asunto ja reissata viikonloput ees taas junalla, mutta onneksi junamatkustaminen on mun juttu. Kullan kanssa saisimme tämän varmasti toimimaan. Nyt tähän kaikkeen olisi vielä mahdollisuus, nyt ennen kuin on lapsia ja liian suuri asuntolaina. En oikein keksi tarpeeksi painavaa järkisyytä, että miksi ei.

Graduohjaajani jossain vaiheessa jo lupaili: “Kyllä se sitten valmistuu kun alkavat muut asiat painaa päälle.” Tämä taitaa olla se hetki.

Pikkuisen elämää

Näin eilen ystävääni, joka asuu kaukana pohjoisessa. Istuimme kahvilassa, ostimme teet ja toisetkin. Vaihdoimme laajasti kuulumisia ja pääsin viimeinkin kiittämään kasvotusten viime kesän hilpeistä häistä.

Jossain vaiheessa ystäväni kyseli, olemmeko saaneet naimisiin menon jälkeen kovasti uteluita lasten hankintaan liittyen. Vastailin, ettemme nyt ainakaan häiriöksi asti, että taidamme olla tehneet tarpeeksi selväksi, ettei ihan vielä. Ja että lapsettomuuden omassa tai läheisten elämässä kohtaamaan joutuneet ymmärtävät olla liikoja kyselemättä. Sillä eihän sitä koskaan tiedä. Pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, etteivät lasten hankkiminen ja avioituminen ole nykyään juurikaan tekemisissä keskenään. Lähimmistä ystävistäni lapsia on vain aviottomilla eikä heillä mahdotonta kiirettä tunnu naimisiin olevankaan.

Ystävääni tuntuivat utelut ärsyttävän ja löytyihän siihen syykin. Oli raukka joutunut valehtelemaan päin naamaa kun ei vielä raskaudestaan halunnut kertoa. Iloinen olen. Kyseisen uutisen voimin olen eilen ja tänään jo monasti hymyillyt. Lapsi syntyy hyvään, järkevään ja hössöttämättömään perheeseen. Sellaiseen, jossa vanhemmilla on kunnianhimoa uransa suhteen, laaja ystäväpiiri ja tarjolla turvallinen ympäristö pienelle.

Päivän uutisia lukiessa sai todeta, että joskus vain kaikki menee surullisella tavalla pieleen. Taas riittää Salli Saarella ja kumppaneilla töitä.